Aikalisä tekijänoikeusuudistuksessa
Euroopan parlamentin täysistunto palautti tiukassa äänestyksessä paljon puhutun tekijänoikeuspaketin takaisin oikeudellisten asioiden valiokuntaan. Asian jatkokäsittely siirtyi syyskuulle, mikä voi lopulta osoittautua hyväksikin uutiseksi.
Valiokunnan esitys oli toki luovan alan kannalta oikeasuuntainen kompromissi, minkä vuoksi myös eurooppalaiset kustantajat sitä laajalti tukivat, mutta ei varmastikaan ainoa oikea keino sovittaa tekijänoikeutta verkkoympäristöön.
Kevään julkista keskustelua leimasi ennen kaikkea eri intressiryhmien into liputtaa vastapuoltensa viestintää aggressiiviseksi ja harhaanjohtavaksi. Nyt kesän alettua keskustelun laatu näyttää vähitellen jo parantuneen, ja tulevassa sääntelyssä yhteensovitettavat eri tavoitteet perusteluineen alkavat olla koossa. Luovan alan toimijoiden, tekijöiden ja kustantajien, oikeuksien riittävä suoja digitaalisessa toimintaympäristössä on yksi selkeistä lähtökohdista, samoin kuin sananvapauden toteutuminen mm. teosten vapaiden muunnelmien ja linkittämisen osalta.
Opetus- ja kulttuuriministeriön tekijänoikeusneuvos Viveca Still hämmästeli Twitter-päivityksessään 4. heinäkuuta Iltalehden kokoamia suomalaisten europarlamentaarikkojen näkemyksiä direktiiviehdotuksen kiistanalaisimmista 11 ja 13 artikloista: ”Surullista kyllä vaikuttaa siltä, että mepit eivät tiedä, että tässä ei ole kysymys siitä onko tekijöillä oikeus korvaukseen, jos heidän teoksiaan käytetään internetissä. Näin on totta kai! Kysymys on pikemminkin siitä, siirretäänkö vastuu julkaisijalta julkaisualustalle.”
Still on tietyssä mielessä aivan oikeassa, mutta käytännön ero näiden kahden kysymyksen välillä jää lopulta hyvin pieneksi. Kun vastuu sisällöstä pulveroituu miljoonille yksittäisille käyttäjille, näiden käsitteleminen julkaisijoina ja alustan käsitteleminen pelkkänä teknisenä välittäjänä merkitsee tavallisesti myös korvausoikeuksien haihtumista ilmaan.
Monikansallisten alustatoimijoiden demonisointi sinänsä on tarpeetonta ja epäoikeudenmukaista. Vastuun pulveroituminen ei ole niiden vika, vaan osoitus epäkoherenssista toimintaympäristön ja lainsäädännön välillä. Juuri siksi lainsäätäjä on se, jonka korjaustoimia tarvitaan. Täsmälleen sama pätee muuten myös alustojen asemaan veropolitiikassa.
Totta on tavallaan myös väite, että tekijänoikeussuojan vahvistaminen voi vaikeuttaa aloittelevien yritysten asemaa ja mahdollisuuksia kehittää uutta digitaalista liiketoimintaa. Kuten millä tahansa muullakin toimialalla, mahdollisuus ottaa keskeinen raaka-aine käyttöön ilmaiseksi on etu verrattuna velvoitteeseen maksaa siitä. Tähän oikeudenmukainen markkinoiden sääntely ei kuitenkaan voi perustua. Yhtä vähän vapaamatkustamisen perustelemiseksi kelpaavat näkemykset internetistä eräänlaisena oikeuksista vapaana ympäristönä.
Tekijänoikeus on oikeudelliselta luonteeltaan oikeus kieltää tai sallia teoksen käyttö. Kielto-oikeus aiheuttaa toisinaan poliittisessa keskustelussa kummallisiakin mielleyhtymiä. Oikeudenhaltijoiden pelätään haluavan estää teosten käyttöä tai poistaa ne yleisön saatavilta. Tosiasiassa tavoite on kuitenkin luoda liiketoimintaa ja ansioita lisäämällä teosten käyttöä. Kielto-oikeus on viime kädessä keskeinen ulottuvuus minkä tahansa omaisuuden suojassa. Liiketoimintaa mansikoita myymällä voi luoda vain se, jolla on oikeus kieltää muita viemästä niitä maksutta.
Lainsäädännön yksi tärkeimmistä haasteista on vaikeus ennakoida uuden sääntelyn vaikutuksia eri toimijoihin. Arvoketjun eri osat yksinkertaistetaan helposti homogeenisiksi blokeiksi. Esimerkiksi alustatoimijat oletetaan keskenään samanlaisiksi ja niiden odotetaan myös reagoivat uusiin tekijänoikeussääntöihin identtisellä tavalla. Minkään toimijan ei esimerkiksi odoteta kehittävän kilpailijoitaan parempia tapoja tunnistaa suojattuja sisältöjä, vaan joko kaikkien tai ei kenenkään oletetaan sortuvan sisältöjen ylisuodattamiseen. Kustantajan vastaavasti odotetaan hyödyntävän uutta lähioikeussuojaansa juuri samalla tavoin kuin sen kilpailijatkin tekevät. Näin markkinoilla tuskin tapahtuu.
Tekijänoikeuksia kunnioittavakin liiketoiminta perustuu kilpailuun, joka samalla ylläpitää ja edistää sananvapautta verkkoympäristössä. Reilu sääntely-ympäristö puolestaan takaa mahdollisuuden tuottaa uutta, alkuperäistä ja ammattimaista luovaa sisältöä.