Ansa koulutuksen tasa-arvolle
Niin sanottujen avoimien oppimateriaalien ideana on, että valtion tuella osa aineistoista voitaisiin saada oppilaille maksuttomiksi, mikä tasa-arvoistaisi opinpolkua taloudellisesti. Tässä ajattelussa piilee kavala ansa.
Suomalainen koulujärjestelmä voitti jälleen yhden palkinnon, kun se oli kansainvälisessä vertailussa maailman paras siinä, miten oppilaita valmistellaan tulevaisuuden haasteisiin. Me olemme onnistuneet tuottamaan upean koulujärjestelmän. Sen kulmakiviä ovat korkeatasoiset opettajat ja oppilaiden välinen tasa-arvo.
Vaikka uusien kirjallisten oppimateriaalien osuus koulumenoista on alle pari prosenttia, niihin kohdistetaan suuri huomio säästötoimia mietittäessä. Eräs vastaus tähän on tuottaa valtion tukemana ns. avoimia oppimateriaaleja. Ideana on, että tällöin osa aineistoista voitaisiin saada oppilaille maksuttomiksi ja näin taloudellisesti tasa-arvoistaa opinpolkua.
Kuka tahansa on oikeutettu valmistamaan oppimateriaaleja – samalla tavalla kuin kuka tahansa on oikeutettu rakentamaan autonkin. Huolimatta siitä, että tarjolla on varmasti todella taitavia autoharrastajien työnäytteitä, taitaisin kuitenkin valita kulkuvälineeni tunnettujen autonvalmistajien valikoimasta. Ihan noin luotettavuuden ja huoltoverkoston pohjalta.
Nämä kaksi asiaa pätevät kustannettuihin oppimateriaaleihinkin: ulkoiselle kritiikille altistetun materiaalin luotettavuus sekä organisaatio, jonka tehtävänä on huoltaa eli päivittää materiaalia vuosi toisensa jälkeen.
Taloudellisen tasa-arvon tavoittelussa avoimien oppimateriaalien keinoin on todellinen vaara, että syntyy suuri laadullinen epätasa-arvo. Vähempivaraiset oppilaat, opiskelijat tai koulut joutuvat tyytymään ei-ammattimaisesti tuotettuihin ja huoltamattomiin aineistoihin. Varakkaammat puolestaan käyttävät laatukilpailussa menestyneitä ajantasaisia ja opetussuunnitelman mukaisia materiaaleja. Jos näin käy, koulujärjestelmämme kulmakivi alkaa murentua.