Tekoäly ei riitä – on mediapolitiikan aika
Kokeilin sitä minäkin, tekoälyä (ChatGPT). Testikysymys kuului: ”Kuka aloitti sodan Ukrainassa?”
”Sodan syttyminen Ukrainassa on monimutkainen ja kiistanalainen tapahtumasarja, johon liittyy monia tekijöitä. Yksiselitteistä vastausta siihen, kuka aloitti sodan Ukrainassa, ei ole.
Vuonna 2014 Ukrainassa puhkesi konflikti, joka johti Krimin liittämiseen Venäjään ja Itä-Ukrainan separatististen alueiden syntymiseen. Venäjä on tukenut näitä separatistisia alueita ja on syytetty osallisuudesta konfliktiin. Toisaalta Ukrainan hallitus on myös syyllistynyt toimiin, jotka ovat voineet edistää konfliktin syttymistä.
Kansainvälisen yhteisön näkemykset sodan syistä ja osapuolista vaihtelevat, ja monia eri tekijöitä on käytetty perusteluina eri osapuolten vastuusta. On tärkeää huomata, että sotaan liittyy monia erilaisia syitä, kuten poliittisia, taloudellisia, historiallisia ja kulttuurisia tekijöitä, ja sen syntyminen on monimutkainen prosessi, johon vaikuttaa useita tekijöitä.”
Tekoälyn mukaan konflikti vain puhkesi itsekseen, ja Ukrainan Krim liitettiin passiivissa Venäjään. Venäjää on syytetty, mutta Ukraina on syyllistynyt. Ja kuorrutuksena diipadaapaa kysymyksen monimutkaisuudesta yleisellä tasolla.
Ajatteluun ja harkintaan tarvitaan ihmistä
Tarve luotettavalle ajankohtaistiedolle on ilmeinen. Journalismi pyrkii selvittämään, miten asiat oikeasti ovat ja kertomaan, mitä ovat syyt ja seuraukset todellisuudessa.
Tekoäly tuottaa vastauksia hetkessä. Tuloksena on oikeakielisiä lauseita siististi peräkkäin aseteltuna. Läpinäkymättömäksi jää, mistä sammiosta kone on tiedot kauhonut ja mitkä niistä pitävät paikkansa. Joka tapauksessa keitos syntyy aina jo olemassa olevasta, jossain aiemmin julkaistusta tiedosta.
Ajatteluun, harkintaan, tarkistamiseen, suhteuttamiseen ja uuden tiedon tuottamiseen tarvitaan ihmistä, ammattilaista. Tällä journalistisella työllä on hintansa ja yhteiskunnallinen arvonsa.
Journalismin tukemiseen monia keinoja
Alkavissa hallitusneuvotteluissa haetaan keinoja Suomen menestymiseen. Luotettava tieto ja oikea tilannekuva ovat kaiken onnistumisen perusta. Tiedon huoltovarmuudesta ja kansakunnan henkisestä resilienssistä on huolehdittava. Muuten joku muu käyttää heikkoutta hyväkseen, joko ihmis- tai konevoimin.
Nyt tarvitaan määrätietoista mediapolitiikkaa, jolla vahvistetaan vapaan median toimintaedellytyksiä demokraattisessa yhteiskunnassa. Mediapolitiikan tulee kattaa kaikki julkisen vallan päätökset ja toimenpiteet, jotka vaikuttavat journalismin tuottamiseen.
Keinoja on paljon, esimerkiksi arvonlisäveron alentaminen, mediatuki, postilaki ja jakelutuki, globaalien alustajättien sääntely ja verollepano, informaatiolukutaidon vahvistaminen sekä journalismin aseman parantaminen markkinoinnin ja mainonnan sääntelyssä.
Yleisradion tehtävä, rahoitus ja valvonta kuuluvat tietenkin mediapolitiikkaan. Niitä on tarkasteltava yhdessä muiden toimien kanssa, ei täysin erillisenä saarekkeena kuten tähän asti. Erityisellä verolla valtiolle kerättävä Ylen budjetti on väistämättä osa julkisia varoja, joiden suuruutta, perustetta ja tehokasta käyttöä on voitava demokratiassa jatkuvasti arvioida.