Hyvät, pahat ja tekoäly
Syvällä lännessä kaupungin ainoalle kadulle osuvaa auringon paahdetta rikkoo korkealle nouseva pölypilvi. Preerialta jokin lähestyy nopeasti, eikä kyse voi olla vain yksittäisistä ratsastajista. Juottokaukalon vieressä seisovan käsi hakeutuu hipaisemaan revolverin kahvaa. Saluunan heiluriovien yli katsovan silmissä välähtää innostus…
Lainsäädäntö tunnetusti laahaa aina käytäntöä perässä. Tekoälyn osalta tuo välimatka saattaa kuitenkin muodostua kestämättömäksi. Huolimatta siitä, että EU on suureksi vankkuriksi liikahtanut varsin ripeästi ja tekoälyä koskeva asetus on jo trilogi-vaiheessa, voidaan sen odottaa tulevan voimaan vasta joskus vuoden 2025 alussa. Tekoäly sen sijaan laukkaa eteenpäin vauhkoontuneen karjalauman lailla. Siksi meillä on käsillä tekijänoikeudellisesti täysi villi länsi, jossa vanhat tekijänoikeuslain säännökset yrittävät selvitä yksittäisten seriffien tavoin ennen ratsuväen tuloa.
Olisi kuitenkin harhaista luulla, että pelkkä yleiseurooppalainen asetus toisi tekijänoikeudellisen rauhan Suomeen. Paitsi että Suomen tulee aktiivisesti vaikuttaa mainittuun asetuksen sisältöön, on kotimaassa myös heti ryhdyttävä keskustelemaan siitä, miten omaa lainsäädäntöämme ja käytäntöjämme muutetaan vastaamaan tekoälyn asettamiin vaatimuksiin. Tekijänoikeudelliseen valmisteluun varatut lainsäädäntöresurssimme eivät todellakaan ole suuret, eikä asiantuntijoiden yhteisökään ole mikään jättimäinen biisonilauma. Siksi tekoälyyn kohdistuvan tekijänoikeussääntelyn kehittäminen tulisi nostaa hankkeeksi ohi muiden. Vain siten uhkaavalta näyttävä tilanne voidaan kääntää lännensankarien tavoin mahdollisuudeksi. Voisimme olla maana edelläkävijä ja saada kilpailuetua.
Pölypilven suojissa ratsastavat jälleen kerran vanhat tutut kansainväliset suuryhtiöt Metat ja kumppanit. Niille tekoäly on mahdollisuus kasvattaa omaa jättimäistä osuuttaan preerialla. Jos ei lainsäädännöllisesti huolehdita tasapuolisesta kilpailusta, tulevat nuo jätit vahvemman oikeudella ottamaan kohtuuttomasti itselleen. Ne tulisi velvoittaa avoimesti kertomaan, kenen kaivoksissa ne tietoa louhivat tekoälyään ruokkiakseen ja mitä malmia on löydetty ja käytetty. Vain silloin noiden sisältökaivosten omistajilla on mahdollisuus neuvotella tasapuolisesti kauppaehdoista tai kieltää louhinta.
Erityisen hankalaa on nykyisen lainsäädännön aikana saada kiinni moderneja karjavarkaita, jotka tekoälyn avulla hyödyntävät toisten kovalla vaivalla luomia teoksia. Nykyinen laki ei esimerkiksi suojaa tyyliä. Tekijänoikeuslakia ei riko, jos pyytää tekoälyä kirjoittamaan uuden dekkarin Agatha Christien tyylillä. Toki seriffillä saattaa olla satulalaukussaan muiden lakien antamia aseita, mutta niidenkin kantama on rajallinen. Samoin saattaa tekoälyä luomistyönsä apuna käyttävä pioneeritaiteilija ajautua vaaraan, koska tekoälyn luomus ei saa riittävää tekijänoikeussuojaa, sillä se ei ole ihmisen aikaansaannos. Missä kulkee inhimillisen luomistyön ja koneen tekemän välinen piikkilanka-aita?
Koko yhteiskuntaa koskeva huoli on ollut se, miten meidän ihmisten käy. Viekö tekoäly meiltä työpaikat? Voi pohtia, miten kävi villissä lännessä, kun farmeille tuotiin käyttöön uusi äesmalli, jolla työ kävi kaksi kertaa nopeammin. Jäikö puolet väestä kivelle istumaan ja katsomaan kyntötöitä? Vai käytettiinkö vapautunut työvoima laajentamaan tilaa tai tekemään muita töitä?
Tämän tekstin kirjoittamiseen ei käytetty ainakaan tekoälyä.