Jakelu on keskiössä kirjallisuudellekin
Koronakriisi ravistelee myös kirjamyyntiä. Erityisesti pienten kirjakauppojen tilanne on vaikea. Ainakin yksi hopealuoti olisi löydettävissä kirjakauppojen ahdingon auttamiseksi: avaisiko verottaja kulttuuriedun myös kirjallisuudelle?
Kirjallisuus ei kohtaa koronakriisissä monen muun median pulmaa mainosmyynnin romahtamisesta ja siitä tulevien tulovirtojen ehtymisestä. Kustantajien tilastoja katselemalla näyttää siltä, että kirjallisuudella menee hyvin. Kirjallisuuden myynti kasvoi ensimmäisellä neljänneksellä viime vuoteen verrattuna 8,5 %. Tilastoissa näkyvä uuden ajan tuleminen antaa kuitenkin vihjeen piilevistä tulevista pulmista: Digitaalisten kirjamuotojen myynti oli ensi kertaa yhtä suurta kuin paperisten kirjojen – niiden, joita myydään etupäässä kirjakaupoissa. (Lähde: Kustannusalan neljännesvuositilasto Q1 2020)
Kirjakaupat olivat alkuvuodesta ehtineet jo tehdä kevään kirjojen tilauksensa. Ensimmäisen kvartaalin tilastoissa ei siis näy maaliskuun lopulta alkanut asiakasvirtojen tyrehtyminen. Tilanne vaihtelee kirjakaupasta toiseen, mutta pahimmillaan myynti on vain kymmenesosa normaalista. Keskimäärin pudotus on ollut 40 %. On suuri vaara, että iso joukko kauppoja joutuu kriisin vuoksi vasaran alle.
Kokemuksesta tiedetään, ettei kuolleen kirjakaupan myynti siirry muualle kuten lähimarkettiin – se vain häviää. Se on suuri isku kirjailijoille ja kustantamoille, mutta myös kansansivistykselle erityisesti pienillä paikkakunnilla.
Virkistyssetelillä kirjaostoksille?
Kirjailijaliitot, Kirjakauppaliitto, Kustannusyhdistys ja Medialiitto ovat ehdottaneet virkistyssetelin käytön avaamista väliaikaisesti myös kirjallisuuden ostamiseen. Se olisi aikamoinen hopealuoti: Liikunta- ja kulttuurietua ei nyt voi juuri käyttää, koska teatterit ja kuntosalit on suljettu, eikä kulttuuri- tai urheilutapahtumia järjestetä. Työnantajien työntekijöilleen tarjoama käyttämätön kulutuspotentiaali suuntautuisi pulassa oleviin kirjakauppoihin. Ilman että valtiovallan tarvitsisi löysätä lisää kukkaronnyörejään, lisättäisiin kipeästi kaivattua kulutusta ja autettaisiin yrittäjiä vaikean ajan yli.
Se, miksei kulttuurietua voi normaalioloissakin käyttää kirjan ostamiseen, on tietysti hyvä kysymys. Miksi kirjallisuus kulttuurinalana on rajattu pois? Perustelu valtionvarainministeriöstä on ollut se, että kirjan voi antaa eteenpäin jollekin toiselle. Näinkö ei voi tehdä konsertti- tai lätkälipulle? Ja onhan tietysti siinä sekin vaara, että kaksi ihmistä virkistyy ja sivistyy yhden hinnalla!
Tämä vero-oikeudellinen tulkintakeskustelu voidaan kuitenkin jättää parempiin aikoihin. Virkistyssetelin väliaikainen vapauttaminen kriisin ajaksi olisi selkeästi myös verottajan etu kulutuksen kasvaessa ja yritysten pysyessä pystyssä.