Jotain hyvää tanskanmaalla – Tanskassa lehtikustantajien kannalta lupaava lakiesitys
Media-ala jännittää Suomessa, millainen uudesta tekijänoikeuslaista tulee. Onko lehtikustantajien oikeudesta käytännössä hyötyä tulevaisuudessa? Voiko lehtikustantaja aidosti neuvotella lähioikeuden nojalla korvauksia myös alustayhtiöiltä? Tanskan hallituksen esitys voisi sopia esimerkiksi meilläkin.
Lehtikustantajan lähioikeuspykälän sisältö tekijänoikeuslaissa on yhä arvoitus
Opetus- ja kulttuuriministeriö valmistelee parhaillaan digitaalisia sisämarkkinoita koskevan EU:n tekijänoikeusdirektiivin ja lehtikustantajien uuden lähioikeuden kirjaamista Suomen tekijänoikeuslakiin.
Tekijänoikeusdirektiivi tulee saattaa EU:n jäsenmaissa voimaan 7.6.2021 mennessä. Suomi myöhästyy direktiivin takarajasta, sillä opetus- ja kulttuuriministeriön tietojen mukaan hallituksen esitys annettaisiin eduskunnalle loma-aikaan heinäkuussa. Aikataulu ei ole varma. Tavoitteena on, että eduskunta käsittelisi hallituksen esityksen syysistuntokaudella.
Esityksen sisältö on auki. Media-ala jännittää, säätääkö Suomi direktiivin artiklan 15 eli niin sanotun lehtikustantajan lähioikeuden tekijänoikeuslakiin niin, että se takaa lehtikustantajille selkeän oikeudellisen perustan neuvotella halutessaan korvauksesta alustayhtiöiden kanssa lehtijulkaisun tai sen osien hyödyntämisestä esimerkiksi hakukonepalveluissa.
Australian laki aloitti keskustelun myös Suomessa
Uusi lehtikustantajan lähioikeus on herättänyt keskustelua Suomessa sen jälkeen, kun maapallon toisella puolella säädettiin talvella muun muassa Googlen hakukonepalvelua koskeva lakipaketti. Australian lain tavoitteet ovat pitkälti samoja kuin tekijänoikeusdirektiivin: mahdollistaa lehtikustantajille selkeä asema neuvotella korvauksia siitä, että niiden julkaisujen sisältöä hyödyntämällä esimerkiksi hakukoneyhtiöt saavat taloudellista etua erityisesti mainostuottojen muodossa.
Kustantajat ovat jääneet pitkälti paitsi digitaalisen mainonnan kasvuosuuden rahoista. Vahvoja ja riippumattomia tiedotusvälineitä pidetään kuitenkin yleisesti länsimaisissa demokratioissa elintärkeinä hyvin toimivan demokraattisen yhteiskunnan kannalta.
Australiassa kilpailuviranomainen totesi selvityksensä laajassa loppuraportissa kesällä 2019, että Googlella ja Facebookilla on Australiassa huomattava markkina- ja neuvotteluvoima useilla eri alueilla, kuten hakukone-, mainonta- ja mediapalveluissa. Australian hallituksen pyynnöstä maassa päädyttiin epäkohdan korjaamiseksi suoraviivaiseen kilpailuoikeudelliseen ratkaisuun.
Euroopassa luotetaan toistaiseksi tekijänoikeussuojaan. Direktiivin implementoinnista tekijänoikeuslakiin vastaava virkamies Viveca Still on korostanut, että Suomessa lehtikustantajat saavat yksinoikeuden lehtijulkaisuihinsa. Se mahdollistaa lehtikustantajille neuvotteluaseman niiden sisältöjen verkkokäytöstä. Uutta lainsäännöstä ajatellen tämä kuulostaa kustantajien kannalta hyvältä lainvalmistelijan viestiltä.
Tanskasta mallia myös Suomeen
Tanskan hallituksen esitys koskee tässä vaiheessa vain lehtikustantajan lähioikeutta ja artiklan 17 säätelemää verkkosisällönjakopalvelujen toimintaa. Esitys annettiin maaliskuussa. Loput tekijänoikeusdirektiivistä implementoidaan myöhemmin.
Pohjoismaiden tekijänoikeuslait muistuttavat toisiaan, ja niillä on yhteinen sääntelyperinne. Tanskan malli sopiikin hyväksi esimerkiksi lehtikustantajan lähioikeusartiklan voimaansaattamisesta. Tanskassa ei ole unohdettu, miksi lehtikustantajan lähioikeus on säädetty direktiiviin.
Esityksessä korostetaan muun muassa sitä, että tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajat, kuten hakukonepalvelut, ovat saavuttaneet taloudellista etua hyödyntämällä toiminnassaan lehtijulkaisun osia. Tällainen toiminta ei saisi kuitenkaan vaarantaa kustantajien taloudellisia investointeja toimitukselliseen sisältöön. Uuden suojan tulisi olla näissä tilanteissa tehokas. Näin ollen esitys ei laajenna direktiivin poikkeuksia lähioikeussuojaan. Esityksessä todetaan, että yksittäiset sanat tai hyvin lyhyet otteet eivät ole lehtikustantajan yksinoikeussuojan piirissä. Kaikki muu on.
Tanskan esityksen perusteluihin on kirjattu yhteys lehtikustantajan lähioikeuden ja verkkosisällönjakopalveluja, kuten Facebook ja Youtube, koskevan artiklan välille. Esityksen mukaan tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajia voivat olla uutisaggregointipalveluiden ja mediaseurantapalveluiden lisäksi myös hakukoneet ja sosiaalisen median alustojen palvelut. Lisäksi lehtikustantajan lähioikeus on sijoitettu Tanskassa samaan lain lukuun kuin kaikki muut lähioikeudet. Nämä ovat tärkeitä yksityiskohtia. Ne tukevat lehtikustantajien asemaa tilanteissa, joissa niiden sisältöä jaetaan vaikkapa sosiaalisen median palveluissa.
Pohjoismaista sääntelyperinnettä edustaa myös se, että Tanskassa lehtijulkaisun lähioikeuden kollektiiviseen lisensiointiin tarjotaan ratkaisuksi sopimuslisenssiä. Sopimuslisenssilupa mahdollistaa sen, että tekijänoikeusjärjestön myöntämä käyttöoikeus kattaa myös sellaiset oikeudenhaltijat, joita järjestö ei suoraan edusta. Kattavuus lisää lisenssin ostajan oikeusvarmuutta. Käytännön lisensiointitarpeesta riippuen sopimuslisenssilupa voi kohdistua vain lehtikustantajan lähioikeuteen tai vaihtoehtoisesti se voi kattaa myös lehtijulkaisuun kuuluvien yksittäisten teosten, kuten artikkeleiden ja valokuvien, oikeudet.
Esityksessä on mukana myös riidanratkaisulauseke. Jos sopimuslisenssijärjestö ja esimerkiksi alustayhtiö eivät pääse sopimukseen, voisi kumpi tahansa osapuolista saattaa asian Tanskan lisensointiriitoja käsittelevään menettelyyn. Aika näyttää, tarvitseeko tanskalainen riidanratkaisu lisäpotkua pakottavasti sääntelystä, jota eurooppalaiset lehtikustantajajärjestöt ja Microsoft ovat ehdottaneet Eurooppaan. Medialiiton ohella myös Elinkeinoelämän keskusliitto on kannattanut eurooppalaisten yritysten neuvotteluaseman parantamista suhteessa alustayhtiöihin.