Kenen etua postikilpailun vastustamisessa suojataan?
Postitoiminnan avaaminen kilpailulle näyttää herättävän tunnepitoista vastustamista ja jopa Suomen ulkoisen turvallisuuden vaarantumisella pelottelua.
Markkinaa hallitsevan monopolitaustaisen yhtiön pelot voi ymmärtää, mutta päättäjiltä on lupa odottaa avarakatseisempaa tarkastelua.
Postilainsäädännön uudistamisessa ja valtion omistajapolitiikassa on kyse ongelmien ratkaisemisesta. Ongelmia ovat kansalaisille tärkeän postipalvelun heikentynyt palvelutaso ja kallistunut hinta. Ne molemmat uhkaavat lehtien ilmestymistä.
Koko jakelualan on kiireesti etsittävä uusia tapoja tuottaa palvelut kustannustehokkaasti. Jos jatketaan vain palvelujen heikentämisen ja hinnankorotusten tiellä, kurjistetaan markkinaa kiihtyvällä tahdilla.
Nykytilanteen puolustaminen voisi olla perusteltua, jos tilanne olisi hyvä. Mutta ketä palvelee maaseudun iltapainotteinen postinjakelu? Ei ainakaan sanomalehtien tilaajia. Tai kuka tarvitsee taajamissa kaksi erillistä jakelua päivässä? Yksi varhainen jakelu täyttäisi kaikki kuluttajien tarpeet.
Posti aloittaa nykyisin postin jakamisen omalla päätöksellään vasta klo 10. Siihen aikaan jakoreitin pitäisi mieluummin olla jo päätöksessään.
Kun Posti vastentahtoisesti kilpailutti uuden postilain pakottamana alueet, joissa ei ole sanomalehtien järjestämää varhaisjakelua, ehtona oli, että postia saa jakaa vain klo 10–24, ei koskaan ennen kello 10:tä.
Kilpailutus koski vain yleispalvelukirjeitä, muutamaa prosenttia jaettavasta postista. Vaikka tarve olisi yhdistää erillisiä jakeluja, Posti päätti luoda erillisen ”mummonkirjejakelun”, jonka se kilpailutti. Ei ihme, että juuri ketään ei kiinnostanut ja lopputulos oli yhtä tyhjän kanssa.
Todelliselle kilpailulle yhteiskunnan määrittelemän palvelun tuottamisessa on tarvetta sekä palvelun laadun että hinnan vuoksi. Keräily ja lajittelu kannattaa tehdä vain yhdessä organisaatiossa, mutta jakotyön voi tehdä alueellisen kilpailutuksen jälkeen Posti, yksityinen jakeluyhtiö tai jonkin muun alan yrittäjä.
Päättäjien on ratkaistava, onko postipalveluissa etusijalla kuluttajien vai valtionyhtiön etu. Postin hallintoneuvostossa istuvat kansanedustajat valitsivat puolensa ottaessaan kantaa hallituksen lakiesitykseen olennaisten jakelutietojen avaamisesta.
Kannanotto tiivistää hyvin ongelmat, jotka poliitikkojen miehittämillä hallintoneuvostoilla on. Valvovatko he eduskunnan etua yhtiössä vai yhtiön etua eduskunnassa?