Kirja on henkinen panssarieste
Suomalaisilla on vahva resilienssi hybridivaikuttamiseen kuuluvia valeuutisia vastaan. Sen peruskivi on monipuolisesta lukemisesta syntynyt sivistys. Tätä voimavaraa tulee vaalia ja vahvistaa. Erinomainen keino siihen on lukemisen verotuksen poistaminen.
On selvää, että kirja esineenä on huono suoja sotatantereella. Barrikadeiksi kirjapinoista ei oikein ole. Luotiliivit ja kypärä ovat parempi vaihtoehto. Siksi taisteluihin kirjoja ei kannata lähettää. Sen sijaan sotaa paenneille kirjat, varsinkin omalla kielellä, voivat tuoda tarpeellista taukoa ahdistavista ajatuksista, toivoa paremmasta. Siksi eurooppalaiset kustantajat ovat ryhtyneet organisoimaan ukrainankielisiä kirjoja pakolaisille. Vieraille maille paenneille voi olla myös turvallista ja hyödyllistä oppia väliaikaisen asuinmaansa kieltä sopivasta oppikirjasta – tapa sekin kääntää ajatukset muualle.
Kriiseihin valmistautuessa kirjat sen sijaan ovat erinomaisia maanpuolustustarvikkeita. Niiden lukeminen rakentaa hybridivaikuttamiselle panssariesteen ja yksisilmäiselle maailmankuvalle miinakentän. Hitaana mediana kirjat soveltuvat huonosti hyökkääjän aseeksi hybridivaikuttamisessa, mutta puolustuslinnoittamiseen ne ovat erittäin tehokkaita. Kun kirjojen valleilla ovat vartiossa vapaa ja nopea sanomalehdistö sekä faktoja taustoittava aikakauslehdistö, kilpistyvät valeuutisohjukset monipuolisesti lukevan kansan vertaansa vailla olevaan resilienssiin.
Kirjankin sisältö voi olla kaikkea muuta kuin totta. Vapaassa yhteiskunnassa julkistettu kirja joutuu kuitenkin laaja-alaiselle kritiikille alttiiksi ja epäkohdat paljastuvat yleisölle. Kirja ei voi vain vilahtaen vihjata jotain perustelematonta väitettä ja kadota sitten virtaan kuin vaikka sosiaalisen median valeuutinen.
Tilanne tietysti muuttuu, jos kirjojen tuottaminen on yhden tahon kontrollissa. Erityisen alttiita tällaiselle monopolille ovat oppikirjat. Niiden avulla nuoret mielet voidaan muokata vallanpitäjille suotuisiksi. Tämä metodi on käytössä muun muassa Unkarissa ja Venäjällä. Meillä Suomessakin nousee välillä ajatuksia oppimateriaalien valtiollisesta tuottamisesta. Taustalla ei toki niissä ole diktatuurin tavoittelu, mutta ajatus sisältää ajattelemattomuutta yhden tiedonlähteen vaaroista.
Lukeva ihminen on empaattinen ja ajattelee omilla aivoillaan. Hän on yksilönä vahva ja näkee itsensä osana yhteisöä vapaaehtoisesti – ei siihen pakotettuna. Hän ymmärtää vapautensa arvon ja on valmis sitä puolustamaan.
Edellä kerrotuista syistä kirjojen ja lehtien arvonlisäveron laskeminen nollaan olisi hyvin edullinen tapa edistää maanpuolustuskykyämme ja -tahtoamme. Sitä paitsi lukemisen edistäminen ei olisi vain varotoimi kriisien varalle vaan investointi Suomen menestymiseen myös rauhan toimissa.