Kirja-alan digitalisoituminen edellyttää panostuksia ja suunnitelmallisuutta
Kirjallisuus, luotettava tieto ja lukeminen ovat viime kuukausina olleet ajankohtaisia keskustelunaiheita.
On ymmärretty, että meillä on tarvetta johdonmukaiselle ja koordinoidulle mediapolitiikalle sekä kirjallisuuspoliittiselle ohjelmalle. On tärkeää pitää huolta siitä, että laadukkaita ja monipuolisia sisältöjä on tarjolla jatkossakin.
Medialiitossa on seurattu hanketta, jonka tavoitteena on toteuttaa kuntien yhteinen e-kirjasto. Hankkeen viestinnän mukaan tavoitteena on avata e-kirjasto asiakkaiden käyttöön vuoden 2024 alussa. Meitä on kiinnostanut muun muassa se, millainen organisaatiomalli hankkeelle rakennetaan ja kuka päättää, mitä, miten ja millaisin ehdoin aineistoja e-kirjastoon hankitaan.
Kyseinen e-kirjasto ja kirja-ala olivat teemana mielipidekirjoituksessa, jossa todettiin muun muassa, että kirjallisuuden digitalisoitumiskehitys ei ole asia, jota voidaan hidastaa tai hallita. Kirja-alan näkökulmasta tähän näkemykseen on tärkeää tarttua.
Myös digitalisoituvassa ympäristössä pitää olla mahdollista elää tekemällään työllä
Näkemys siitä, että kirjallisuuden digitalisoitumiskehitys olisi jotain hallitsematonta, on erikoinen. Kirjallisuuden digitalisoituminen ei ole asia, joka vain vääjäämättä ja itsestään tapahtuu. Päinvastoin. Kirja-alan digitalisoitumiskehitys on edellyttänyt kirja-alalta suuria panostuksia. Kirja-alalla on myös kyetty omaksumaan nopeasti teknologian tarjoamia mahdollisuuksia, ja tätä kautta on pystytty tarjoamaan kirjallisuutta uusilla tavoilla, ja myös tavoittamaan uusia lukijoita.
Digitalisoitumiskehityksen täytyy olla suunnitelmallista ja hallittua, jotta kirja-alan ammattilaisten, kuten kirjailijoiden, kääntäjien, kuvittajien ja kustantajien, on myös digitalisoituvassa ympäristössä mahdollista ansaita ja elää tekemällään työllä.
Digitalisoitumiskehitys on muuttanut kirja-alan tekijöiden ja muiden oikeudenhaltijoiden ansaintalogiikkaa. Esimerkiksi lukuaikapalvelussa yksittäisen teoksen myynnistä saatavat tulot ovat koko tuotantoketjulle selvästi pienemmät kuin painetun kirjan myynnistä saatavat tulot. Tätäkään ei saa ottaa annettuna, vaan on pyrittävä luomaan edellytyksiä sille, että kehitykseen voidaan vaikuttaa myönteisellä tavalla.
Hankkeita, joiden keskiössä ovat sisällöt, tulee rakentaa sisältö edellä
Mielipidekirjoituksessa tuodaan esiin myös se, että kirjailijoiden saama lainauskorvaus e-kirjastoista ja asiakkaiden saatavilla olevat e-kirjakokoelmat riippuvat siitä, onko kirjan lisenssi ollut mahdollista hankkia kirjastoon. Vaikka väite pitää paikkaansa, on hyvä huomata, että lainauskorvaus ei käytännössä yksin ratkaise tekijöiden ja muiden oikeudenhaltijoiden intressiä lisensioida e-kirjojen kirjastokäyttöä. Lainauskorvaus ei kompensoi kirjailijoiden ja muiden kirja-alan ammattilaisten kirjojen myynnistä saamatta jääneitä tuloja. Yksi suuri syy tähän on se, että kirjailijoiden tuloista merkittävä osa tulee muualta kuin lainauskorvauksesta. Tätä ei muuta se, että lainauskorvaus ulotetaan jatkossa myös e-kirjoihin.
Suomen Kustannusyhdistyksen tekemän laskelman mukaan kustantajat maksavat tekijöille tekijänpalkkioita noin 55 miljoonaa euroa vuodessa. Esimerkiksi vuonna 2022 lainauskorvausta tilitettiin kirjailijoille ja kääntäjille noin 8,6 miljoonaa euroa ja kuvataiteellisten teosten ja valokuvateosten tekijöille 1,7 miljoonaa euroa. Näin ollen kirjailijat ja muut kirja-alan ammattilaiset saavat kirjallisista töistään saamistaan tuloista todella merkittävän osan kustantajien maksamista tekijänoikeuspalkkioista.
Kaupalliset markkinat ovat sähkökirjojen primäärimarkkinat. Lainauskorvauksella kompensoidaan sitä tulonmenetystä, joka kirja-alalla aiheutuu, kun teoksia ei osteta, vaan niitä lainataan kirjastoista. Primäärimarkkinan toimintaedellytysten turvaaminen on tärkeää, koska sieltä saatavat tulot ovat merkittäviä kirja-alan tekijöille.
Kirja-alalla halutaan tutkia, selvittää ja toteuttaa digitalisaation mahdollistamaa muutosta hallitusti. Sisältöjä ei synny ilman tekijöitä ja kustantajia. Hankkeita, joiden keskiössä ovat sisällöt, tulee rakentaa nimenomaan sisältö edellä, ja varata sisältöjen hankintaan riittävästi varoja. Kustantajat ja kirja-alan ammattilaisia edustavat järjestöt tekevät laajaa yhteistyötä, koska on koko kirja-alan kannalta tärkeää, että mielipidekirjoituksen esiin nostamiin kysymyksiin etsitään ja löydetään kestäviä ratkaisuja.