Kunta on opetuksen järjestäjä ja kustantaja oppimateriaalin tuottaja
Oulun kaupunki ideoi, että se ryhtyy toimittamaan uutispainotteista verkkomediaa. Monissa kunnissa on puolestaan käynnissä hankkeita, joiden tavoitteena on ryhtyä valmistamaan oppimateriaalit itse.
Satu Kangas kertoi Agendalla-kirjoituksessaan 10.9. Oulun kaupungin ideasta ryhtyä toimittamaan omaa ”vapaata mediaansa” ja tästä nousseesta mediamyrskystä. Sittemmin Oulun kaupunki linjasi, että se jatkossakin tiedottaa ja jättää journalismin riippumattomalle medialle.
Tarinassa suojeltavana hyveenä oli riippumaton tiedonvälitys, joka nauttii onneksi maassamme myös näinä aikoina niin suurta arvostusta, että sitä ei haluttu vaarantaa. Vaan nauttiiko lasten ja nuorten tasa-arvoinen koulutus samanlaista arvostusta vai onko se kuntapäättäjille vain kuluerä muiden joukossa?
Sukulaisuutta asioiden väliltä löytyy. Monissa kunnissa on käynnissä hankkeita valmistaa itse oppimateriaalit ja ryhtyä siis oppimateriaalikustantajiksi. Voihan niin tehdä. (Voitaisiin koulujen huonekalutkin tehdä kuntalaisten talkootöinä, ja vanhemmat voisivat toimia opettajina vuoroviikoin.) Mutta jos näin tehdään, ovatko lapset ja nuoret tasa-arvoisessa asemassa opintiellä niiden kanssa, jotka nauttivat ammattilaisten tuottamista laadukkaista oppimateriaista?
Sukulaisuutta löytyy myös kansalaisten suhteessa luotettavaan tietoon. Siinä missä riippumaton media kertoo lahjomattomasti päättäjien toimista, samalla tavalla kustannettu oppimateriaali on luotettavampi lähde nuoren havainnoida maailmaa ja suhtautua kriittisesti eri tiedon lähteisiin. Kustannetun materiaalin sisältämät seikat altistuvat laajasti monien eri asiantuntijoiden katseille. Näin ei ole, jos kunta tuottaa yhden ihmisen voimin vaikkapa yhteiskuntaopin oppimateriaalin jaettavaksi kahdelle rinnakkaisluokalle vuosittain. Puhumattakaan siitä, että aineistoa päivitettäisiin maailman muutosten mukana.
Lukiolaiset ovat ajan mittaan paremmassa asemassa kuin ammattikoululaiset. Syynä on kaikille yhtäläinen ylioppilastutkinto. Se kertoo lahjomattomasti, millaisia tuloksia kunkin kunnan oppilaat saavat. Oppimisen resursseista säästävillä kunnilla on nopeasti edessään muualle opiskelemaan hakeutuvat lukiolaiset. Jatko-opintoihin pääsy sidotaan jatkossa enemmän ylioppilastutkinnossa menestymiseen, joten muuttoliikettä on odotettavissa.
Hyvätuloiset vanhemmat eivät jää tunnetusti katselemaan lastensa huonoa tilannetta. He hankkivat lapsilleen paremmat aineistot ja tarvittaessa orientaaliin tyyliin vielä yksityisopetusta. Tasa-arvoisuuden tavoite muuttuu irvikuvakseen, ja perhetaustan merkitys koulutuksessa korostuu entisestään – hyvätuloisten koulutettujen vanhempien lapset saavat selvän etumatkan muihin. Rahalla saa ja hevosella pääsee -ilmauksen ei kuitenkaan luulisi kuuluvan nykyhallituksen mottoihin. Siksi sen on huolehdittava, että kaikilla nuorilla on tasa-arvoiset lähtökohdat myös oppimateriaalin osalta.