Laadukkaat oppimateriaalit ovat erottamaton osa laadukasta koulutusta
Kun koulujen ovet sulkeutuivat viime viikolla, taakse jäi erilainen kevätlukukausi. Keväällä koululuokat siirtyivät olo- ja lastenhuoneisiin, ja moni koti oli samanaikaisesti sekä kotikonttori että etäkoulu. Olohuoneessamme kasvatettiin kukkia nomininiityllä, opiskeltiin matematiikkaa seikkailemalla ja tavattiin 20 hengen seurueita virtuaalitunneilla.
Etäopetukseen siirryttäessä moni opettaja joutui ottamaan haltuun paitsi tekniikan, myös tarjoamaan sisältöjä, jotka toimivat opetuksen siirtyessä verkkoon. Muutos tapahtui niin nopeasti, että digiloikan sijasta voidaan ennemminkin puhua digibenjihypystä, jossa pudotus oli nopea, mutta hallittu. Hyppyä tuki muun muassa opetushenkilöstön ammattitaitoisuus, nopeus sopeutua muuttuneeseen tilanteeseen ja oppimateriaalien osalta se, että kustantajat avasivat perusopetuksen digimateriaaleja maksuttomasti kevätlukukauden ajaksi.
Koulujen etäopetukseen siirtyminen osoitti konkreettisella tavalla sen, mikä merkitys on paitsi koulutetulla opetushenkilöstöllä, myös laadukkailla oppimateriaaleilla. Laadukas, pitkän kehitystyön tuloksena syntynyt oppimateriaali tarjoaa mahdollisuuden räätälöidä jokaiselle oppilaalle juuri hänelle sopivan kokonaisuuden tehtäviä ja harjoituksia. Tänä keväänä näin konkreettisesti sen, miten oppimateriaali voi elää oppilaan rinnalla tarjoten perustaidoissa lisätreeniä kaipaavalle juuri perustaitoja vahvistavia tehtäviä ja nopeammalle oppijalle haastavampia lisäharjoitteita. Näin voidaan osaltaan estää se turhautuminen, jota erilaiset oppijat voivat kokea, jos tahti tuntuu joko liian nopealta tai hitaalta.
Oppivelvollisuuden laajentamista koskeva hallituksen esitys on lausuntokierroksella kesäkuun puoliväliin asti. Esityksen mukaan toisen asteen suorittamisesta tulee maksutonta, ja maksuttomia olisivat opetuksessa tarvittavat oppimateriaalit sekä työvälineet.
Kun maksuton toinen aste toteutetaan, oppimateriaalikustannuksiin tulee varata riittävät resurssit. Oppimateriaaleista ei kannata tinkiä. Kulunut kevät osoitti, että laadukkaiden ja monipuolisten oppimateriaalien avulla voidaan reagoida paitsi muuttuviin tilanteisiin, myös saavuttaa hyviä tuloksia oppimisessa, kun oppilaan ja opiskelijan yksilölliset piirteet ja tarpeet voidaan ottaa huomioon.
Mutta miten turvata oppimateriaalien asema toisen asteen muuttuessa maksuttomaksi?
Peruskouluissa on jo vuosikymmeniä ollut käytössä hankintamalli, jonka avulla oppimateriaalit voidaan hankkia keskitetysti ja saada näin aikaan kustannustehokkuutta. Mallissa kunta päättää koulujen budjetin ja kilpailuttaa välittäjät, opettajat valitsevat oppilailleen sopivimmat oppimateriaalit ja koulu tilaa materiaalit valitsemaltaan välittäjältä. Toisin kuin hallituksen esityksessä tuodaan esiin, tämän hankintamallin avulla voidaan hankkia keskitetysti myös sähköisiä oppimateriaaleja. Hankintamalli mahdollistaa kilpailutuksen ja turvaa samalla myös pedagogisen itsenäisyyden.
Peruskoulussa toimivaksi todettu hankintamalli sopii myös toiselle asteelle ja sähköisten oppimateriaalien hankintaan. Tästä saatiin käytännön kokemusta myös toisella asteella, kun Helsingin kaupunki hyödynsi mallia maksuttoman toisen asteen kokeilussaan, ja kokeilussa hankituista materiaaleista yli puolet oli nimenomaan sähköisiä.
Oppimateriaalihankintoja tehtäessä raamit hankinnoille asettaa luonnollisesti budjetti. Budjettia laadittaessa tulee korostaa opettajan merkitystä oppimateriaalien valinnassa: opettaja tuntee oppilaansa ja osaa arvioida, millaista oppimateriaalia hänen oppilaansa tarvitsevat. Keskitetyssä hankinnassa valinnanvapaus on koulutuksen järjestäjällä ja opettajalla.
Laadukkaat oppimateriaalit ovat erottamaton osa laadukasta koulutusta. Kun kyseessä on koulutuksellinen tasa-arvo, jota myös oppivelvollisuusuudistuksella pyritään lisäämään, säästöjen sijasta kannattaisi puhua kustannustehokkuudesta. Tätä pitkän kehitystyön läpikäyneet ja jatkuvasti päivitettävät, kustannetut oppimateriaalit ja myös niiden keskitetty hankinta tarjoavat.