Media sananvapauden ytimessä
Sananvapauden rajat ovat nousseet julkiseen keskusteluun Viestikoekeskuksen toimintaan liittyvän vuotokohun myötä.
Sananvapaus on yhteiskunnan terveen toiminnan ja demokratian kannalta välttämätön perusoikeus. Se ei kuitenkaan ole täysin absoluuttinen ja rajaton. Sananvapauden käyttöön liittyy aina myös vastuu.
Suomessa sananvapauden käyttöä mediassa sääntelee sananvapauslaki. Lain vastuujärjestelmä rakentuu julkaisijoille asetetuille velvoitteille, vastine- ja oikaisuoikeudelle sekä sisältövastuulle. Laki turvaa muun muassa lähdesuojan ja anonyymin ilmaisun suojan, jotka ovat keskeisiä yhteiskunnallisten epäkohtien ja poliittisen päätöksenteon läpivalaisun kannalta.
Yksi sananvapauden ulottuvuus on kansalaisten oikeus saada tietoa heitä koskevista ja heitä kiinnostavista asioista. Median tehtävänä on nostaa keskusteluun tärkeitä yhteiskunnallisia aiheita, ja ehkäpä aivan erityisesti sellaisia, jotka uhkaavat muuten jäädä pimentoon. Tämä on sananvapauden kovaa ydintä.
Sananvapauslain ohella sananvapauden rajoja on asetettu muun muassa rikoslaissa. Esimerkiksi turvallisuussalaisuuden paljastaminen on säädetty rangaistavaksi. Tämä säännös on nyt vuosikymmenten hiljaiselon jälkeen noussut esiin, kun KRP on aloittanut tutkinnan Viestikoekeskuksen asiakirjojen vuotamisesta ja julkistamisesta.
Turvallisuussalaisuuden paljastaminen on rangaistavaa vain, jos se on oikeudetonta. Oikeudetonta ei ole julkisen sanan tavanomainen haastatteluin ja kyselyin tai selvityksin tapahtuva tietojen keruu. Tämä on nimenomaisesti todettu säännöksen perusteluissa. Lainsäätäjä on näin halunnut osaltaan turvata tiedotusvälineiden toimintaa ja kansalaisten tiedonsaantioikeutta.
Lopullisen punninnan sananvapauden, kuten muidenkin perusoikeuksien, rajoista tekee tarvittaessa tuomioistuin. Nähtäväksi jää, miten sananvapaus ja kansallinen turvallisuus sovitetaan yhteen, jos tämä tapaus etenee tuomioistuimeen. Kyseessä on median toimintaedellytysten kannalta merkittävä oikeudellinen arvio.
Satu Kangas