Mediapolitiikkaa tarvitaan suojaamaan demokratiaa
Vapaa yhteiskunta ja demokraattinen päätöksenteko tarvitsevat toimiakseen riippumattoman median tuottamaa luotettava tietoa. Tämän tiedon kattava kustantaminen luettavaksi, katsottavaksi ja kuultavaksi vaatii elinvoimaista ja moniäänistä mediakenttää.
Sama perusajatus on omaksuttu kaikissa Pohjoismaissa, mutta Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa se on viety huomattavasti Suomea vahvemmin poliittisen päätöksenteon käytäntöön.
Miten mediapolitiikkaa harjoitetaan muissa Pohjoismaissa?
Tanskassa mediapolitiikkaa johtaa kulttuuriministeriö. Lisäksi pääministerillä on perinteisesti vahva rooli sananvapauden ylimpänä puolustajana. Tanskassa mediapolitiikan toimenpiteistä päätetään säännöllisesti uusittavalla nelivuotisella mediasopimuksella.
Norjassa mediapolitiikka on kulttuuri- ja tasa-arvoministeriön vastuulla. Ministeriö esittelee mediapolitiikan tilan ja toimenpiteet kattavasti vuosittain parlamentille.
Myös Ruotsissa päävastuu mediapolitiikasta on kulttuuriministeriöllä. Median toimintaedellytykset ja sen parantamiseksi tarvittavat toimenpiteet ovat säännöllisen selvitystyön ja raportoinnin kohteena.
Kaikissa kolmessa Pohjoismaassa media nähdään tärkeänä osana demokratia- ja kulttuuripolitiikkaa. Tuloksena ovat mediatuotteiden alhaiset arvonlisäverokannat ja monimuotoiset suorat mediatuet yhdistettynä julkisen palvelun yleisradiotoiminnan tukeen. Valtion toimien tarkoitus on pitää kilpailu tasapuolisena yleisradioyhtiöiden ja yksityisten mediayhtiöiden välillä ja tuottaa näin mahdollisimman monipuolinen mediatarjonta kansalaisille.
Muissa Pohjoismaissa yhteiskunnan suora ja epäsuora tuki jakautuvat Suomea tasapuolisemmin julkisille ja yksityisille toimijoille. Liikenne- ja viestintäministeriön teettämä tuore mediatukiselvitys osoittaa, että yleisradiotoiminnan osuus mediatukien kokonaisuudesta on ollut suurin Suomessa, 87 prosenttia. Norjassa osuus oli 74, Tanskassa 78 ja Ruotsissa 81 prosenttia.
Raportin suositus onkin, että mediatukea tulisi Suomessa tarkastella uudelleen osana laajempaa kieli- ja kulttuuripolitiikkaa ja kokonaisturvallisuutta yhdessä julkisen palvelun yleisradiotoiminnan rahoituksen ja ohjauksen kanssa.
Suomessa median toimintaedellytyksiin vaikuttavat päätökset ovat hajautuneina useisiin ministeriöihin. Kokonaisuus ei silloin ole välttämättä kenenkään käsissä. Suomessa onkin selvä tarve parantaa mediapoliittisten päätösten koordinointia, jotta nykyiseenkin hallitusohjelmaan hyvin kirjattu tavoite median toimintaedellytysten vahvistamisesta johtaisi sitä tukeviin käytännön päätöksiin.