Mediatuen demokratiakäsite on vaarassa jäädä liian kapeaksi
Kertaalleen jo tyrmätty journalismin sisällöllinen arviointi ui takaisin liikenne- ja viestintäministeriön mediatukiehdotukseen. Oikeusvaltiolle olisi eduksi hankkiutua siitä jatkovalmistelussa eroon. Demokratialle tärkeää on laaja-alaisuus, joka syntyy useista, itsessään joskus kapeistakin kaistaleista, joita esimerkiksi aikakausmedioiden erikoistunut journalismi tarjoaa.
Ministeri Harakka otti torstaina (8.4.) vastaan odotetun työryhmäraportin journalismin pysyvästä avustusmekanismista. Paperiin on monin osin koottu varsin hyvä tietopohja asian jatkovalmistelua varten. Aiemman selvityksen yhteydessä jo tyrmätty journalististen sisältöjen luokittelu ja ajatus sisältöjen arvoa punnitsevasta lautakunnasta on kuitenkin uudessakin ehdotuksessa mukana.
Raportissa luonnostellun tuen edellytyksenä olisi, että uutis- tai ajankohtaismedia tarkastelee laaja-alaisesti demokratian kannalta merkityksellisiä aihepiirejä. Avustusta esitetään juuri demokratiarelevanssin perusteella kohdennettavaksi yleisuutismedioille ja yleisaikakauslehdille, mutta ei esimerkiksi ammatti-, harraste- tai kulttuurilehdille. Tämä siitä huolimatta, että tuen lähtökohdiksi toisaalla samassa raportissa määritellään sananvapauden ja journalismin moninaisuuden edistäminen.
Onko yleinen tärkeämpää kuin erityinen?
Mekanismi on luonnollisestikin erittäin ongelmallinen aikakausmedioiden kannalta. Muutama aikakauslehtinimike näyttäisi selvästi mahtuvan tukimallin piiriin ja muutama melkein yhtä selvästi jäävän sen ulkopuolelle. Merkittävä osa aikakausmedianimikkeistä näyttäisi kuitenkin osuvan juuri harmaalle alueelle eli mahdollisesti perustettavan uuden lautakunnan harkintojen varaan. Se joutuisi punnitsemaan ei enempää eikä vähempää kuin sitä, millainen journalismi on tuen arvoista ja millainen ei. Tämä Suomessa on onneksi tähän asti pystytty välttämään.
Yleisen ja erityisen jaottelu ei ole journalismissakaan helppo tehtävä. Tehdäänkö esimerkiksi taidejournalismia taiteen harrastajille vai suurelle yleisölle? Onko mielenterveyskuntoutujien näkökulmasta kirjoitettu journalismi relevanttia vain mielenterveyskuntoutujille vai ehkä sittenkin meille kaikille? Merkitseekö poliittinen skuuppi äänestäjälle vähemmän, jos sen tekee pääasiassa viihdeuutisointiin erikoistunut aikakausmedia? Tärkeä osa elämän arvovalintoja ja politiikkaakin taustoittavasta laatujournalismista julkaistaan perinteisesti naistenlehdiksi kutsutuissa medioissa. Aikakausmediajournalismin arvo on usein nimenomaan erikoistumisessa ja maailmankuvan tuottamisessa tietyn rajatun kohderyhmän näkökulmasta, ja näiden näkökulmien moninaisuus tuottaa julkisuuteen aitoa moniäänisyyttä ja sisältötarjonnan moniarvoisuutta.
Laaja-alainen kiinnostus parantaa mahdollisuuksia osallistua
Huoli ei tietenkään koske pelkästään aikakausmedian kustantamista. Kapeakatseisuus haittaa sananvapautta, mutta myös itse demokratiaa. Harmaalle alueelle jää myös paljon aiheiden ja ajattelun värikirjoa, jota avoin demokratiakin tarvitsee. Yhteiskunnallinen osallistuminen ei synnytä tarvetta ainoastaan uutisille ja näiden taustoille, vaan paljon laaja-alaisemmalle tiedon, kulttuurin ja sivistyksen kuluttamiselle ja omaksumiselle. Viime kädessä kaikki tieto on jollakin tavalla demokratiarelevanttia ja ammattimainen journalismi on avuksi jäsentämään tietoa kaikilla aihealueilla.
On totta, että pohjoismainen taso median yhteiskunnallisessa tukemisessa on kokonaisuutena tavoittelemisen arvoinen. Ennen kaikkea mediatuotteiden arvonlisäveropolitiikassa läntiset naapurimme ovat hyviä esikuvia. Ilmeisiä valuvikoja ei silti kannata kopioida Pohjoismaistakaan. Se, ettei valtio puutu journalismin sisältöihin tukipäätöstenkään muodossa, on oman mediapolitiikkamme selvä vahvuus. Mediasisältöjä arvottavasta lautakunnasta on edelleenkin hyvä syy kieltäytyä.