Nämä viisi keinoa voivat auttaa valeuutisten ongelmaan
Valeuutiset ovat tulleet riesaksemme ilmeisen pysyvästi. Ne sikiävät ja elävät sosiaalisen median jakamiskulttuurissa, jossa huomioarvo herkästi sivuuttaa totuusarvon.
Tätä käyttävät hyväkseen tahot, joiden tavoitteena on yleisen hämmingin ja epäluottamuksen synnyttäminen. Valeuutisten tehtailulla myös tienataan.
Suhtautuminen valeuutisiin ja niiden levittämisestä taloudellisesti hyötyviin alustayhtiöihin on tämän vuoden aikana selvästi muuttunut. Yhdysvaltain presidentinvaalit, Brexit-äänestys ja useat eurooppalaiset vaalit ovat osoittaneet, että ilmiö on vakava uhka faktapohjaiseen mielipiteiden muodostamiseen nojaavalle demokratialle.
Vieraiden valtioiden propaganda on ikiaikainen juttu, mutta nyt sillä on globaalissa verkossa helppo pääsy tavallisten kansalaisten tiedonlähteeksi ja keskustelukumppaniksi.
EU ryhtymässä toimenpiteisiin
Facebook, Twitter ja Google ovat joutuneet kasvavan poliittisen paineen ja viranomaistutkimusten alla tunnustamaan, että niiden kautta leviää merkittävät määrät valeuutisia ja propagandaa. Donald Trumpin voittoa tuettiin massiivisesti venäläisellä rahalla ostetulla some-ilmapiirillä.
Some-jätit ovat ryhtyneet itse toimiin sisältöjensä siivoamiseksi, mutta suhteessa yhtiöiden liikevaihtoon ja käyttäjien määrään toimet ovat olleet lähinnä silmänlumetta. Tosiasiallista vastuuta ne eivät oikeiden mediakustantajien tapaan kanna.
Euroopan unioni on herännyt. Digitalisaatiosta vastaava komissaari Mariya Gabriel on käynnistänyt toimenpiteiden suunnittelun valeuutisongelmaan puuttumiseksi.
Laajaan ongelmaan ei ole yhtä ratkaisua. Komission valmisteluun liittyvissä keskusteluissa on noussut esille ainakin viisi keinoa:
- Mediakasvatus ja medialukutaito. Tieto ja ymmärrys auttavat erottamaan toden ja valheen. Keskeistä on lähdekritiikki ja viestinnän motiivien havaitseminen. Kuka puhuu ja millä tarkoituksella?
- Laatujournalismin korostaminen. Oikea media ja sen tuottama vastuullinen journalismi tarvitsevat puolestapuhujia ja tukijoita sekä alan sisältä että poliittisista päättäjistä.
- Journalistinen itsesääntely. Suomessa tästä vastaa Julkisen sanan neuvosto, jonka eettisiin periaatteisiin ja valvontaan kaikki laatumediat ovat sitoutuneet.
- Faktantarkastus. Tietojen oikeellisuus on ammattimaisen journalismin ydin, mutta muutkin toimijat voivat tarkistaa esimerkiksi poliitikkojen puheiden ja verkkouutisten tosiasiapohjaa.
- Alustojen vastuu. Facebookin, Googlen ja Twitterin on ryhdyttävä poistamaan laittomat ja vastuuttomat sisällöt ja niiden lähettäjät palveluistaan riittävän nopeasti.
Paras vastalääke on yleissivistys
EU ei ensisijaisesti tavoittele uutta lainsäädäntöä. Lailla on vaikea estää huonoa käytöstä ja valheiden esittämistä. Maan väittäminen litteäksi ei ole rikos, vaikka tyhmää se useimpien mielestä onkin.
Kaikkein paras vastaus valheelliseen propagandaan on yleissivistys. Valistuneet kansalaiset eivät usko mitä tahansa.
Lisäksi tarvitaan sisältöä, johon voi uskoa. Sen tuottaminen on median tehtävä.
Jos median toimintaedellytyksistä ei huolehdita, voi moniäänisyys muuttua joillakin alueilla äänettömyydeksi. Ketkä tuohon hiljaisuuteen alkavat sen jälkeen huutamaan?