Painoviestintää hyvällä omallatunnolla
Kuluttaja mieltää sähköisen vaihtoehdon helposti ympäristöystävällisemmäksi kuin fyysisen. Asia ei kuitenkaan ole näin yksiselitteinen. Yritysten tulisikin kertoa avoimesti ja läpinäkyvästi tiedot tuotteen tai palvelun ympäristövaikutuksista, oli kyse digistä tai printistä.
Kotiini saapui viime viikolla sähkönsiirtoyhtiön kirje, jossa kehotettiin tekemään ekoteko ja vaihtamaan paperilasku e-laskuun. Ympäristön kerrottiin kiittävän, koska e-laskua ei tarvitse tulostaa, kuorittaa eikä kuljettaa tai kierrättää. ”Hiilidioksidipäästöjä ja jätettä syntyy rutkasti vähemmän”.
Kirjeessä ei syystä tai toisesta kylläkään kerrottu, minkä verran päästöjä e-lasku tosiasiassa säästää ja mihin tutkimustietoon perustuen. Tuon tiedon olisi varmasti voinut asiakkaalle kertoa, ainakin jos väite olisi tukevalla pohjalla.
Kyseinen ekotekokampanja ei toki ole lajissaan ainutlaatuinen. Digi- ja väestötietoviraston sekä verottajan yhteinen ”Tee kansallinen ekoteko” -kampanja kehottaa siirtymään e-asiointiin aivan samasta syystä – koska ympäristö kiittää. Kampanjasivulla luetellaan tosin muitakin syitä siirtyä sähköisiin palveluihin, esimerkiksi että e-palvelut ovat asiakkaan käytössä ympärivuorokautisesti ja että niillä voidaan säästää yhteiskunnan varoja.
Tarkalleen ottaen tuo lueteltu ympäristöperuste ”paperin määrä vähenee ja ympäristö kiittää”, on vain yksi kuudesta kampanjassa kerrotusta syystä siirtyä e-asiointiin. Siitäkin huolimatta koko kampanja kulkee nimellä ”Tee kansallinen ekoteko”. Tässäkin kampanjassa asiakkaalle jää epäselväksi, millainen ympäristöhyöty ja kansallinen ekoteko digisiirtymällä on mahdollista saavuttaa.
Ympäristövaikutukset vai eurot?
Kun ympäristöhyötyjä ei vaivauduta mahtipontisista lupauksista huolimatta erittelemään, herää helposti kysymys: onko kyse aivan vilpittömästi ympäristölähtöisestä kampanjoinnista, vai mennäänkö todellisuudessa eurot edellä? Pyrkimys saada perinteiseen asiointikanavaan mieltynyt asiakas vaihtamaan kanavaa ympäristösyihin vedoten on arveluttavaa, kun hänelle ei kerrota, millaisesta ympäristörikoksesta on kyse. Tämä voi olla jopa valtioneuvoston asetuksessa tarkoitettua, kuluttajan kannalta sopimatonta menettelyä markkinoinnissa ja asiakassuhteissa1.
Onko siis aidosti syytä potea huonoa omaatuntoa, jos sähköiset asiointipalvelut eivät miellytä tai esimerkiksi kirjan haluaa edelleen lukea paperisena? Painetun paperin ympäristövaikutusten mittakaavaa voi hahmottaa seuraavilla esimerkeillä. Yksi sanoma- tai aikakauslehti jättää samankokoisen hiilijalanjäljen kuin lasillinen maitoa. Yhtä suuri hiilijalanjälki syntyy myös, jos ajaa henkilöautolla noin yhden kilometrin.2
Sähköiset palvelutkin tarvitsevat energiaa
Entäpä sitten sähköiset vaihtoehdot? Vertailua on vaikea tehdä, mutta on selvää, että e-palvelun käyttö päätelaitteella ja palvelimella syö energiaa, kuten myös kyseisten laitteiden valmistaminen. Lisäksi elinkaarivaikutukset laitekomponenttien materiaalien louhinnasta ja kestävyydestä tulisi huomioida, jotta vertailu paperiin olisi ympäristönäkökulmasta rehellistä.
Vaikka sähköisen vaihtoehdon voi helposti mieltää ympäristön kannalta vähemmän kuormittavaksi vaihtoehdoksi, ei asia ole yksiselitteinen.3 Mikäli asiakas tulostaa e-laskun joka tapauksessa kotona paperille ja hankkii päätelaitteen satunnaista asiointia varten, voi paperinen vaihtoehto olla ympäristöä vähemmän kuormittava. Mikäli paperi tuotetaan kierrätysmateriaalista ja tuotannon energialähteenä on tuuli-, vesi-, aurinko- tai ydinvoima ja painotuotteen jakelu tehdään biokaasuautolla muun jakelun mukana, on digisiirtymällä niin ikään vaikea löytää saavutettavia ympäristöhyötyjä. Mutta mikä oleellisinta, mittakaavaerot digin ja printin ympäristövaikutusten välillä ovat sellaisia, että paperisen käyttöliittymän hyötyjä ei kannattaisi romuttaa ympäristösyihin vedoten.
Digillä ja paperilla omat hyötynsä
On muistettava, että jopa miljoona suomalaista elää digi-Suomen ulkorajoilla ja että edelleen moni ikäihminen on täysin sähköisten palvelujen ulottumattomissa4. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2018 75–89-vuotiaista 60 % ei käyttänyt internetiä ollenkaan ja vain 27 % käytti sitä päivittäin tai lähes päivittäin. 65–74-vuotiaiden ikäryhmässäkin 22 % ei käyttänyt internetiä laisinkaan.5 Eikä painotuotteiden hyötyjä tule unohtaa muiltakaan ikäryhmiltä. Sanomalehtien Liiton teettämässä selvityksessä painettua sanomalehteä pidettiin luotetuimpana mediana6 ja paperilta lukeminen tuottaa myös tutkitusti parempia oppimistuloksia verrattuna digitaaliselta päätelaitteelta lukemiseen.7
On kiistatonta, että digitaaliset asiointikanavat helpottavat etenkin nuoremman väestön arkea ja lisäävät monen palvelun tuottavuutta. Nämä ovat jo itsessään monelle kuluttajalle ja yritykselle riittäviä syitä siirtyä sähköiseen asiointiin. Ikäryhmästä riippumatta moni kuitenkin kokee perinteisen painetun käyttöliittymän luotettavammaksi ja ymmärrettävämmäksi, oli sitten kyse laskusta, lehdestä tai kirjasta.
Älkää siis syyllistykö viherpesuun ja luoko painetusta paperista ympäristöä kuormittavia mielikuvia vailla perusteita. Jos haluatte kulkea ympäristökärki edellä, niin kertokaa avoimesti ja läpinäkyvästi tiedot tuotteen tai palvelun ympäristövaikutuksista, oli kyse digistä tai printistä. Näin on toiminut mm. Bank of America, joka on selvittänyt tiliotteidensa ympäristövaikutukset kattavasti.8 Mutta mikä tärkeintä, perustelkaa toiveenne siirtyä sähköisten kanavien käyttäjiksi niiden oikeilla syillä. Antakaa sitten asiakkaille mahdollisuus tehdä tietoon pohjautuvia valintoja mieltymysten mukaan ja hyvällä omallatunnolla.
Lähteet:
1. Kilpailu- ja kuluttajavirasto: Sopimaton markkinointi ja menettely asiakassuhteessa
2. Painovoimaa-lehti (pdf)
3. Environmental Insights: Paper vs Digital (pdf)
4. Yle: Kansakunta hyppää digiloikkaa, miljoona suomalaista katsoo syrjästä
5. Tilastokeskus: Suomalaisten internetin käyttö 2018
6. Sanomalehtien Liitto: Mihin seuraavista medioista yhdistät sanan luotettava (pdf)
7. Science Direct: Don’t throw away your printed books: A meta-analysis on the effects of reading media on reading comprehension
8. Bank of America: Comparing the environmental impacts of printed and digital statements