Raja työntekijöiden ja yrittäjien välillä kannattaa pitää selvänä
Kollektiivinen sopiminen yksinyrittäjien palkkioista ja muista toimeksiantoehdoista on noussut tänä keväänä agendalle.
Keskustelun herättäjänä toimi Euroopan komission viime syksynä julkaisema tiedonanto yksinyrittäjien mahdollisuudesta tietyissä rajatuissa tilanteissa sopia työehdoista kollektiivisesti ilman, että sopimukset kuuluisivat EU:n kilpailulainsäädännön soveltamisalaan tai että komissio puuttuisi niihin EU:n kilpailulainsäädännön perusteella.
Pian tiedonannon julkaisemisen jälkeen työ- ja elinkeinoministeriö ilmoitti, ettei se käynnistä asiasta lainsäädäntöhanketta. Kilpailuviranomainen ei myöskään esittänyt tulkintoja tiedonannon suhteesta lakiin. Medialiitto päätti itse selvittää komission tiedonannon vaikutuksia Suomessa. Maaliskuussa valmistuneen selvitystyön perusteella kävi ilmeiseksi, ettei kollektiivinen sopiminen yksinyrittäjien toimeksiantoehdoista ole perusteltua voimassa olevan lainsäädäntömme puitteissa. Meillä ei ole edelleenkään mahdollisuutta työehtosopimuksesta poikkeavalle erilliselle kollektiivisopimukselle, ja kansallisen kilpailulainsäädännön valossa yritysten välinen kollektiivinen sopiminen yksinyrittäjien työoloista on lähtökohtaisesti laitonta, mikä luo vakavan riskin kiellettyyn kilpailunrajoitukseen syyllistymisestä.
Suomen lainsäädännössä on selkeä kaksijako työntekijöiden ja yrittäjien välillä
Tilanteet EU:ssa vaihtelevat. On jäsenmaita, joissa yksinyrittäjät neuvottelevat kollektiivisesti toimeksiantoehdoistaan. Suomi ei kuitenkaan kuulu näihin maihin. Meillä ei ole työntekijöiden ja yritysten välissä kolmatta ns. ei-työsuhteisten yksinyrittäjien harmaata kategoriaa, jolle lainsäädäntö mahdollistaisi kollektiivisen sopimisen. Vuosien takainen Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisukäytäntö työntekijöihin rinnastettavien yksinyrittäjien asemasta ei sekään johtanut lainsäädäntömuutoksiin. Eikä lainsäädäntöä olla komission tiedonannon seurauksena muuttamassa nytkään, vaan selkeä kaksijako työntekijöiden ja yrittäjien välillä lähtökohtaisesti säilyy. Näin myös työ- ja elinkeinoministeriö hankkeen vastuuministeriönä informoi sidosryhmiä asiaa käsiteltäessä viime syksynä.
Tiedonannon julkistamisen aikaan kotimaassa oli vireillä lainsäädäntöhankkeita, joissa keskustelua teemasta oli mahdollisuus käydä.
Työsopimuslain soveltamisalan muuttamista koskeva hallituksen esitys annettiin viime syksynä ja lakimuutos tulee voimaan 1.7. Lakia sovelletaan jatkossakin vain työntekijöihin eikä työsuhdetta laajenneta koskemaan työntekijöihin rinnastettavassa asemassa oleviin yksinyrittäjiin. Soveltamisalasäännökseen kirjattiin kyllä maininta kokonaisharkinnasta ja siinä huomioon otettavista seikoista työsuhteen olemassaolon arvioimiseksi tulkinnanvaraisissa tilanteissa. Lisäys ei kuitenkaan muuta nykytilaa vaan vahvistaa vain jo vakiintuneen käytännön.
Myös tekijänoikeuslakiuudistus oli eduskunnan käsittelyssä viime syksynä. Huhtikuussa voimaan tulleeseen tekijänoikeuslakiin tuli kirjatuksi kyseisen pykälän perusteluihin, ettei kollektiivisia sopimusmekanismeja voida sitovalla tavalla ottaa lain tasolla käyttöön korvauksen tason vahvistamiseksi. Jos tällaisia kuitenkin esitettäisiin osaksi tekijänoikeuslainsäädännön ns. kakkospakettia, se tulisi sovittaa yhteen myös työlainsäädännön kanssa.
Edellä esitetyn valossa oli hämmentävää lukea huhtikuista uutisointia av-käännösalan työehtosopimuksesta, jossa kerrottiin sovitun myös yksinyrittäjinä toimivien kääntäjien vähimmäispalkkioista. Kerrotun mukaisesti sopimus on varmasti Suomessa historiallinen, ensimmäinen laatuaan. Oli kuitenkin erikoista sopijapuolilta viestiä, että komission tiedonannon jälkeen ei olisi mitään estettä kollektiiviselle sopimiselle, vaikka lainsäädäntöä ei ole muutettu. Av-käännösalalla keskustelua ei-työsuhteisten yksinyrittäjien palkkioista sopimisesta työehtosopimuksella on käyty vuosia. Vuonna 2019 valtakunnansovittelija totesi sopimuksen mahdottomaksi ilman lainsäädäntömuutosta, koska kysymyksessä ei ole työehtosopimuslaissa tarkoitettu työehtosopimus.
Mikäli komission tiedonannossaan antama kilpailuoikeudellinen liikkumavara halutaan Suomessa yksinyrittäjien osalta käyttää, se voidaan lainsäädäntömuutoksin tehdä. Nykyisen järjestelmän selkeys on kuitenkin arvo, jota ei kannata uhrata. Työsuhteen kriteerien täyttyessä yrittäjä katsotaan työntekijäksi eikä kahden toimintamuodon välille jätetä harmaata aluetta.