Selätä sepitteet, vastusta vilppiä
Akateemikko Ilkka Niiniluoto pohti Mediapoolin 5-vuotisjuhlassa tammikuussa rehellisyyttä tieteessä ja journalismissa. Sepitetyt tutkimustulokset ja perättömät väitteet, väärennetyt valokuvat ja feikkivideot leviävät kulovalkeina, vaikka sekä vastuullinen tiede että luotettava media puolustavat totuutta kaikin voimin. Miten tässä näin kävi, ja voiko tavallinen ihminen tehdä mitään?
Rehellisyyden vaatimus yhdistää tieteentekijöitä ja median ammattilaisia. Tieteen etiikka yksiselitteisesti kieltää tutkimustulosten väärentämisen ja sepittämisen. Hyvää tieteellistä käytäntöä koskevat ohjeet ovat tutkijayhteisön itsesääntelyä, jolla torjutaan tiedevilppiä ja muuta epäeettistä toimintaa. Hyvän käytännön loukkausepäilyistä voi ilmoittaa rehtorille tai tutkimuseettiseen neuvottelukuntaan, opastaa vastuullinentiede.fi-sivusto.
Vastuullisen laatumedian puolestaan tunnistaa siitä, että se tarkistaa faktat ja oikaisee virheet. Median itsesääntelystä huolehtii Julkisen sanan neuvosto, joka tulkitsee hyvää journalistista tapaa ja arvioi mm. sitä, miten toimittaja on tietonsa hankkinut. Neuvostoon voi kannella kuka tahansa epäillessään eettisen koodiston loukkausta.
Vastuullisella tiedon kuluttajalla on siis käytettävissään jykeviä vaikuttamiskanavia. Kanavat vahvistavat jo olemassaolollaan luottamusta julkistetun tiedon totuudellisuuteen. Kaikkea ei tarvitse eikä pidä niellä. Toisaalta ei tietona tarjoillun sisällön kyseenalaistamiseen välttämättä tarvita virallisia koneistoja ja prosesseja. Sepitteiden selättämisen ja vilpin vastustamisen voi aloittaa itsestään pysähtymällä hetkeksi ennen jakonapin painallusta. Onko tämä koronavirusuutinen varmasti totta?
Kaikeksi onneksi suomalaisten tietoisuus eri lähteiden luotettavuudesta on useiden selvitysten mukaan hyvällä tasolla. Luotettavan median yhteiskunnallinen merkitys ymmärretään laajasti: kahdeksan kymmenestä vastaajasta pitää Sanomalehtien Liiton tutkimuksessa journalismia erittäin tärkeänä osana demokratiaa. Samaa viestii myös Medialiiton selvitys: yhdeksän kymmenestä on sitä mieltä, että kotimaisen mediatarjonnan vähenemisestä olisi yhteiskunnalle negatiivisia tai erittäin negatiivisia vaikutuksia.
Sanomalehtien Liiton tutkimuksessa vastaajat arvioivat eri medioita journalistisen laadun näkökulmasta. Nouseeko sisällössä esiin yhteiskunnallisia epäkohtia? Erottuvatko mainokset toimituksellisesta sisällöstä ja mielipiteet faktoista? Onko toiminta ammattimaista, riippumatonta, objektiivista ja tasapuolista? Sitoutuvatko tekijät eettisiin pelisääntöihin?
Tässä vertailussa sanomalehdet nousevat ykköseksi arvosanalla 8 (asteikko 1–10). Vanavedessä tulevat radio, tv ja aikakauslehdet, joiden arviot asettuvat välille 7,2–7,5. Kaukana perässä parveilevat sosiaalinen media, blogit ja videoblogit. Niiden arvosanat jäävät nelosen tietämiin. Syystäkin, sillä journalistiset hyveet – faktojen tarkistaminen ja virheiden oikaiseminen – eivät somessa kukoista. Epäasiallisuuksista on periaatteessa mahdollista ilmoittaa ylläpitäjälle, mutta takeita toimenpiteistä ei ole. Orastavia yrityksiä hallita holtitonta menoa pulpahtelee, esimerkkinä somepalvelu Twitterin kokeilu valheiden vähentämiseksi.
Tässä ympäristössä vastuullisen laatumedian puolustaminen on tärkeää ja merkityksellistä työtä. Kiitän lämpimästi Medialiiton jäseniä ja luottamushenkilöitä sekä Medialiitto-yhteisön henkilöstöä kuudesta vuodesta siirtyessäni tiedon kuluttajaksi ja tuottajaksi toisaalle. Pidetään luotettavan kotimaisen median lippu korkealla!
Päivi Mykkänen