Työsuhteen päättämisestä sopimista selkeytettävä
Työsuhteen päättämissopimuksella pyritään työsuhteen sovinnolliseen päättymiseen. Lainsäädännön puutteellisuus vaikeuttaa kuitenkin päättämissopimusten solmimista. Sitä tulisikin korjata niin, että sopimusten solmimista edistettäisiin, jolloin osapuolten resursseja kuluttavat työsuhteiden päättämisriidat vähenisivät.
Työnantaja ja työntekijä voivat sopia sekä työsuhteen solmimisesta että sen päättämisestä. Työlainsäädäntö ei rajoita työntekijän oikeutta sopia työsuhteensa päättymisestä. Tällaisen päättämissopimuksen solmittuaan työntekijä ei voi esittää vaatimuksia, jotka liittyvät työsuhteen päättymiseen tai työnantajan takaisinottovelvollisuuteen. Työntekijää ei kuitenkaan saa painostaa sopimuksen solmimiseen, koska se voi johtaa sopimuksen pätemättömyyteen.
Tilanne muuttuu toiseksi, kun työnantaja on ensin irtisanonut työntekijän, ja osapuolet sen jälkeen neuvottelevat sopimuksesta, jolla osapuolet luopuvat esittämästä vaatimuksia toisiaan kohtaan. Pakottava työlainsäädäntö rajoittaa työntekijän sopimisoikeutta erityisesti silloin, kun sopimus solmitaan työsuhteen ollessa vielä voimassa. Työntekijä ei voi solmia pätevää sopimusta, vaikka se olisi hänen kannaltaan edullinen. Työntekijä saa usein liiallista ja vääränlaista suojaa.
Päättämissopimuksen sisältö vaikuttaa työntekijän oikeuteen saada työttömyysturvaa. Silloin kun työsuhteen päättämisestä sovitaan työnantajan ja työntekijän välillä, työntekijälle määrätään karenssi ja mahdollinen sopimuskorvaus siirtää työntekijän työttömyysetuuden alkamista. Työntekijän kannalta päättämissopimuksen solmiminen vasta työnantajan suorittaman irtisanomisen jälkeen on joissakin tapauksissa edullista. Solmiessaan päättämissopimuksen työntekijä ei kuitenkaan voi varmuudella tietää, siirtääkö korvaus hänen oikeuttaan työttömyysturvaan vai ei. Sopimus voi jäädä sen vuoksi solmimatta.
Työttömyysturvaa koskevat säännöt ovat epäselvät. Työttömyyskassojen, Kansaneläkelaitoksen, Työllisyysrahaston, sosiaaliasioiden muutoksenhakulautakunta SAMU:n, vakuutusoikeuden sekä ministeriöiden linjaukset ovat epäyhtenäisiä. Päättämissopimuksen vaikutus työttömyysturvaan ratkeaa usein vasta vakuutusoikeudessa, jonka omakin ratkaisukäytäntö on osin epäjohdonmukaista ja elänyt ajassa. Ongelmaa lisää se, että vakuutusoikeuden ratkaisuja ei ole yleisesti saatavilla, minkä vuoksi etuudenhakijoiden oikeusturva ja yhdenvertainen kohtelu kärsivät.
Kun päättämissopimuksesta neuvotellaan, työnantaja ja työntekijä joutuvat tekemisiin yllä käsitellyn monimutkaisen ongelmakokonaisuuden kanssa. Tavoitteena tulisi olla se, että työnantaja ja työntekijä voisivat solmia ennustettavia päättämissopimuksia. Työsuhteiden sovinnollisella päättämisellä on myönteisiä vaikutuksia niin työnantajalle, työntekijälle kuin yhteiskunnallekin. Työsuhteiden sopuisa päättyminen auttaa työnantajaa keskittymään yritystoimintaan ja työntekijää suuntaamaan katseensa tulevaisuuteen. Työ- ja työttömyysturvalainsäädäntöä tulisi korjata näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.
Juha-Matti Moilanen