Unohtakaa some ja lukekaa lehtiä
Valeuutiskeskustelu turhauttaa minua usein. En aina jaksa ymmärtää, miksi murehdimme valeuutisia, kun riippumatonta journalismia on niin helposti saatavilla sekä maksullisena että maksuttomana.
Suomessa on satoja tiedotusvälineitä, joiden tuhannet ammattitoimittajat ovat sitoutuneet journalistin eettisiin pelisääntöihin ja pyhittäneet ammatillisen kunnianhimonsa riippumattoman tiedon välittämiseen ja totuuden puolustamiseen. Usein ajattelen, että koko keskustelun voisi kuitata sanomalla, että hankkikaa uutisenne journalistin ohjeisiin sitoutuneilta medioilta, unohtakaa somealustoilla ja vihasivuilla leviävät horinat, ja asia on sillä sipuli. Valitettavasti ratkaisu ei liene näin yksinkertainen.
Maailman mittakaavassa asiat ovat meillä vielä hyvin. Valtaosa suomalaisista luottaa kotimaiseen uutismediaan. Esimerkiksi Oxfordin yliopiston Reuters-instituutin Digital News Report 2021 -kyselytutkimuksen mukaan 73 prosenttia suomalaisista kertoo luottavansa seuraamiinsa uutisiin. Vuodesta toiseen luotettavimpien viestinten kärkisijoja pitävät Yle, STT, Helsingin Sanomat ja maakuntalehdet.
Open Society Instituten tuottaman medialukutaitoindeksin mukaan suomalaiset olivat vuonna 2021 Euroopan medialukutaitoisin kansa. Toiselle sijalle ylsivät tanskalaiset, ja kolmantena komeili Viro. Heikoiten pärjäsivät Pohjois-Makedonia, Bosnia ja Hertsegovina sekä Albania.
Epäluottamus on lisääntynyt
Lehdistönvapautta mittaavassa World Press Freedom Indexissä Suomi putosi tänä vuonna pari sijaa, mutta olemme edelleen viiden parhaan joukossa koko maailmassa. Meitä edellä ovat Viro, Ruotsi, Tanska ja Norja.
Isossa kuvassa asiat ovat mallillaan, mutta epäluottamus on meilläkin kasvussa. Jokainen lienee törmännyt netissä tyyppeihin, jotka uskovat, että koronapandemia on hallituksen salajuoni tai että koronarokotteen mukana ihmisiin on istutettu mikrosiruja.
Villi ja vapaa internet tarjoilee uskomuksia joka lähtöön, eivätkä kaikki suomalaiset tiedä, mitä eroa on vaikkapa MV-lehdellä ja Iltalehdellä. Jopa korkeakoulutettujen asiantuntijoiden joukossa on ihmisiä, jotka niputtavat esimerkiksi iltapäivälehdet samaan humpuukikategoriaan tunnettujen vale- ja vihamedioiden kanssa. Suuntaus on sikäli huolestuttava, että journalismin tappio johtaa vääjäämättä demokratian rapautumiseen. Toista ei voi olla ilman toista.
Toimittajan työn eettistä puolta ei tunneta tarpeeksi
Journalistinen media voi olla vaikeahko konsepti, jos maailmankuva on kovin mustavalkoinen. Saattaa olla hankala hahmottaa sitä, että journalismi voi samanaikaisesti olla sekä kannattavaa liiketoimintaa että tiukkaa totuusbisnestä, jossa yleisön oikeus saada tosiasioihin perustuvaa tietoa menee kaiken muun edelle.
Toinen selitys huuhaan suosiolle saattaa olla se, että toimittajan työn eettistä puolta ei tunneta tarpeeksi hyvin. Alan ammattilaiset luonnollisesti hallitsevat journalistin ohjeet ja noudattavat niitä tinkimättömästi, mutta suurelle yleisölle 35 kohdan ohjelitania lienee melko tuntematon.
Uutismedian liiton mediakasvatusasiantuntijana mietin lähes päivittäin, kuinka journalismin pelisäännöistä voisi tehdä yhtä tunnettuja ja itsestään selviä kuin se, ettei kenenkään kotiin astella kengät jalassa eikä saunan ovea pidä avata heti löylyjen heittämisen jälkeen. Otan kiitollisena kaikki ideat vastaan.