Vaikenevia ja vaiennettuja
Oikeusministeriö keräsi kesällä lausuntoja ehdotukseen muuttaa laiton uhkaus virallisen syytteen alaiseksi tilanteissa, joissa uhkaus kohdistuu henkilöön tämän työtehtävän vuoksi. Ehdotus sai lausuntokierroksella lähes yksimielistä kannatusta. Myös Medialiitto kannatti lakimuutosta.
Lakiluonnoksen perusteluissa keskeisessä roolissa oli ns. vaientamisvaikutus (en. chilling effect), joka on viime kuukausina noussut esiin parissa muussakin selvitys- ja valmistelupaperissa. Vaientamisvaikutus on läheistä sukua itsesensuurille. Kyse on tyypillisesti vaikuttamisesta, jolla toinen saadaan luopumaan osallistumisesta keskusteluun – sananvapauden käyttämisestä tavalla, joka saa jonkun muun jättämään osan omaa sananvapauttaan käyttämättä.
Oma vaientamisvaikutuksensa on toki lainsäädännölläkin, mutta yleisemmin tässä yhteydessä puhutaan nykyisin juuri keskustelijoiden vaikuttamisesta toisiinsa.
Ministeriön ehdotuksen tilanteessa sananvapauspunninta on vielä kohtuullisen helppo. Rikoksen säätäminen yleisen syytteen alaiseksi toki lisää sanktion todennäköisyyttä ja varmasti jossakin määrin hillitsee sellaista poleemista kritiikkiä, joka voisi olla vaarassa tulla tulkituksi uhkaukseksi. Itse tunnusmerkistö ei kuitenkaan muutu. Kyse on myös varsin vakavasta rikoksesta, jonka voidaan nykytiedoin arvioida haittaavan merkittävästi yleisön tiedonsaantia kohdistuessaan esimerkiksi journalistien tietolähteisiin tai journalisteihin itseensä. Ehdotetun lakimuutoksen kokonaisvaikutus voidaan siten melko turvallisesti arvioida sananvapauden kannalta positiiviseksi.
Useammassakin kommentissa oikeusministeriön avausta on pidetty myös riittämättömänä. Suhteessa esimerkiksi hallitusohjelman kirjauksiin esitetty lakimuutos toki onkin varsin varovainen.
Niin kutsutun maalittamisen sääntely ehdotettua laajemmin olisi kuitenkin monella tavalla ongelmallista. Ensinnäkin punninnan tueksi tarvittaisiin runsaasti nykyistä enemmän empiiristä tietoa siitä, miten ja kuinka tehokkaasti vaientamisvaikutus viestinnän eri tilanteissa tosiasiassa toimii. Toiseksi on myös selvää, että jonkinasteinen vaientamisvaikutus on avoimessa yhteiskunnassa lopulta pakko myös hyväksyä. Kritiikkiä ei koskaan voi sanktioida pelkästään siksi, että kritiikki saa kohteensa luopumaan keskustelusta.
Vaientamisvaikutuksen syntyminen ei aina edellytä vakavaa tai edes todellista uhkaa, vaan riittää, ettei kielteisen palautteen tai sen uhan vuoksi maksa vaivaa osallistua keskusteluun. Kielteinen palaute on kuitenkin tarpeellista ja tärkeää monesti silloinkin, kun se saa jonkun luopumaan keskustelusta ja siten ehkä kaventaakin keskustelua yhden näkökulman verran. Olennaista on, että jokaisella on vapaus päättää itse osallistumisestaan ja vaikenemisestaan. Tämä vapaus on laissa voitava riittävällä tavalla turvata.