Vastuu osaamisen ylläpitämisestä kuuluu kaikille
Uuden kasvun asiantuntija Noora Pinjamaa päätti aiemman Agendalla-kirjoituksensa sanoihin: Media-alan muutoksen ja kasvun tukeminen edellyttää monipuolista panostusta kehitys- ja innovaatiotyöhön, koulutukseen sekä osaamiseen. Jatkan tästä, koulutuksesta ja osaamisesta.
Tiedämme, että toimialamurros on mullistanut media-alan ammattilaisten osaamistarpeet ja mullistus jatkuu. Esimerkiksi sisällöntuottajien pitäisi samanaikaisesti olla kokeneita toimittajia ja luovia ajattelijoita, jotka kykenevät myös kehittämään natiivimainontaa. Miten vastata tähän haasteeseen?
Osaamisen täydennystarpeet ovat laaja-alaisia, eikä niitä osata välttämättä ennakoida pitkälle yritysjohdossakaan. Digitaalisuuteen ja sen liitännäisvaikutuksiin liittyvä suurin muutos on välillinen, ja se koskee työkulttuuria ja ammattikuvia.
Enää ei voida ajatella, että työntekijällä on aikaa opetella asiat itsekseen työn ohella – ja jos se ei onnistu, rekrytoidaan tuoreita voimia. Eläkeiät nousevat, ja viisikymppiset ovat vasta hieman yli uransa puolivälin. Nuoria digikoulutettuja ei riitä kaikille. Sitä paitsi heidänkin ammattitaitonsa vanhenee pian, jos sitä ei päivitetä.
Vastuu osaamisen ylläpitämisestä kuuluu kaikille. Työntekijällä on vastuu huolehtia omasta työmarkkinakelpoisuudestaan yhä pitenevän työuran aikana. Työnantajan on puolestaan varmistettava, että yrityksessä oleva osaaminen mahdollistaa liiketoiminnan kehittämisen ja kasvamisen. Työnantajan ja työntekijän yhteisvastuuta korostaa työsopimusoikeudellinen osapuolten keskinäinen lojaalisuusvelvoite.
Vastaavatko koulutusorganisaatiot huutoon? Koulutukseen saadaan osallistujia vain, jos se on joustavaa: juuri tarpeeseen sopivaa, sopivasti palasteltua, myös etänä suoritettavaa ja hyvin markkinoitua.
Medialiitto ja Journalistiliitto järjestivät 4.9. keskustelutilaisuuden media-alan täydennyskoulutuksesta ja tulevaisuuden osaamistarpeista. Ainakin osalle yritysedustajista oli yllätys kuinka paljon korkeakoulut – erityisesti ammattikorkeakoulut – järjestävät myös täydennyskoulutukseksi soveltuvaa koulutusta. Korkeakoulut puolestaan heräsivät huomaamaan markkinoinnissaan olevat puutteet, kun tieto koulutuksesta ei saavuttanut edes sellaisia, jotka sitä aktiivisesti etsivät. Tilaisuudessa perustettiinkin työryhmä selvittämään mahdollisuudet luoda täydennyskoulutuksen ”markkinapaikka” tehostamaan tiedonkulkua.
Oma ongelmansa on korkeakoulujen rahoitusmalli, joka ei tällä hetkellä kannusta lyhytkestoisen tai vain tutkinnonosien suorittamiseen tähtäävän täydennyskoulutuksen tarjoamiseen. Digitaalista työympäristöä käsittelevät tutkinnonosat voisivat kuitenkin soveltua lähes sellaisenaan media-alan ammattilaisen tarpeisiin. Miksei täydennyskoulutusta voi tarjota jo samoilla tai lähes samoilla sisällöillä? Tai antaa konkareille mahdollisuus täydentää osaamistaan opiskelemalla nuorten joukossa perustutkintoihin sisältyviä osioita? Kokemusten vaihdosta hyötyisivät sekä nuoret että työelämää jo nähneet.
Yksi esimerkki täydennyskoulutusmahdollisuuksista on helmikuussa 2019 Tampereen yliopistolla alkava digitaalisen ja datalähtöisen median erikoistumiskoulutus, joka antaa valmiuksia muutosprosessien hallintaan, datan hyödyntämiseen ja monialaisten tiimien vetämiseen. Puolitoistavuotinen koulutus on tarkoitettu jo työelämässä toimiville median ammattilaisille, ja se on mahdollista suorittaa työn ohessa. Haku koulutukseen päättyy 13.1.2019.
Entä sitten ne ihan uudet ammatit? Mediataloista kerrotaan, että esim. web-analytiikkaosaajia on vaikea rekrytoida, koska osaajia on vähän eikä media-alaa mielletä it-alaksi. Useampikin korkeakoulu on herännyt tarjoamaan insinööreille big data -analytiikan koulutusohjelmia. Voitaisiinko harkita tällaisen koulutuksen tilaamista media-alalle räätälöitynä sen sijaan, että kilpaillaan harvoista ammattilaisista?