Verokonejournalismia ja tietosuojaa
Sananvapaus sisältää oikeuden ilmaista, levittää ja vastaanottaa julkista tietoa. Suomessa julkisiin tietoihin kuuluvat tiedot verotuksesta, joita esitetään tyypillisesti myös datajournalismin keinoin. Verokoneet ovat osa suomalaiselle yhteiskunnalle ominaista avoimuutta.
Tiedotusvälineiden valitukset verohallinnon mediapalvelua koskevasta tietosuojatulkinnasta ovat parhaillaan hallinto-oikeuden käsiteltävänä. Valituksissa kysymys on mm. siitä, ketä tietosuojalain ns. sananvapauspoikkeus (27 §) koskee, eli tuottaako verohallinto mediapalveluaan lainkohtaan kirjattua journalistista tarkoitusta varten. Tämänvuotisessa julkistuksessa verohallinto soveltaa vielä viimevuotista, Medialiiton näkemyksen mukaan virheellistä laintulkintaansa.
Kokonaan uuden näkökulman verotietokeskusteluun toivat asianajotoimisto Merkuriuksen juristit Ida Koskinen ja Jussi Lampinen maanantaina 26.10. Edilexin avoimessa Vierashuone-kirjoituksessaan. Kirjoittajat pohtivat journalismin käsitteen tulkintaa ja pitivät johtopäätöksissään nykyisenmuotoisia verokoneita jopa lainvastaisina. Kirjoitus ehti sittemmin jo kadota Edilexin sivuilta, mutta siinä esitetyt ajatukset olivat niin mielenkiintoisia, että ne ansaitsevat silti vastauksen. Keskustelun asiasta voidaan joka tapauksessa ennustaa jatkuvan.
Onko julkinen sama kuin julkaistu?
Koskisen ja Lampisen mukaan kaikkea mikä on julkista, ei ole oikeutta julkaista. Ajatus ei ole kokonaan uusi, vaan esiintyy myös ainakin Julkisen sanan neuvoston Journalistin ohjeiden yksityiselämän suojaa koskevassa kohdassa 30. Mutta voiko julkista ylipäätään enää julkaista? Julkaiseminenhan tarkoittaa tiedon saattamista julkisuuteen ja julkinen on jo nimensä mukaisesti julkista eli voi levitä vapaasti julkisuudessa.
Paradoksin avain on siinä, että julkisenkin tiedon levittämiseen liittyy vastuita, kuten sananvapauden käyttämiseen yleisemminkin. Esimerkiksi kunnianloukkaukseen syyllistyy esittämällä toisesta tietoja halventamistarkoituksessa, vaikka tiedot olisivat julkisiakin. Kyse on kuitenkin enemmän siitä, miten tietoja levitetään, kuin siitä, mitä tietoja levitetään. Osana yhteiskunnallista keskustelua aiheista, joista yleisöllä on intressi ja oikeus ottaa vastaan tietoa, voidaan lähtökohtaisesti kaikkea julkista tietoa levittää vapaasti edelleen.
Kirjoittajat korostivat kannanotossaan erityisesti, että tietosuojalain sananvapauspoikkeusta sovelletaan henkilötietojen käsittelyyn, joka tapahtuu ainoastaan journalistisessa tarkoituksessa. Tämä pitää toki paikkansa. Lehdet eivät esimerkiksi voi poikkeussäännöksen perusteella käyttää journalistisessa tiedonhankinnassa hankittuja henkilötietoja lehtien markkinointiin ilman siihen soveltuvia yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisia käsittelyperusteita.
Journalismin käsitettä on tulkittava laajasti
Sananvapauspoikkeus koskee henkilötietojen käsittelyä journalistisen, akateemisen, taiteellisen tai kirjallisen ilmaisun tarkoituksia varten. Siihen, kuinka laajasti journalismin käsitettä tulee tulkita, ei pykälän sanamuoto itsessään anna ohjetta. Yleisen tietosuoja-asetuksen ja tietosuojalain esitöiden mukaan journalismin käsitettä sen sijaan tulee tulkita laajasti.
Yhtenä huomiona Koskinen ja Lampinen nostivat esiin, että mainittu lainkohta on poikkeus tietosuojalain pääsäännöstä, mikä puoltaisi sen suppeaa tulkintaa. Koska säännös suojaa tietosuojan kanssa tasavertaista toista perusoikeutta eli sananvapautta, näin ei kuitenkaan ole. Tilanne on samanlainen kuin esimerkiksi sananvapautta turvaavissa tekijänoikeuden poikkeuksissa, joita ei EU-tuomioistuimen (C-516/17) mukaan myöskään sovelleta suppeasti. Kotimaisen tietosuojalain esityöt vastaavat siis myös tässä suhteessa unionin oikeuskäytäntöä.
Kirjoittajien esittämä kapea käsitys journalismista on heikosti perusteltu. Vaikka verotietoanalyysi jää aina väistämättä puutteelliseksi esitykseksi tulonjaon koko problematiikasta, verotuksesta saatujen tietojen avoimuus avaa vähintäänkin yhden tärkeän portin aiheeseen. On myös kohtuutonta ajatella, että journalismia olisi vain yksitellen tai manuaalisesti analysoitujen tietojen välittäminen.
Verotietokysymyksessä sananvapaus painaa enemmän kuin yksityiselämän suoja
Verrattuna takavuosien ratkaisuun Satakunnan Markkinapörssistä (C-73/07 ja KHO 2009:82) nykyaikainen verokone pitää sisällään olennaisia journalistisia valintoja tiedon rajaamisesta sen asettamisesta kontekstiin – datajournalismin keinoin osin myös lukijan valittavissa oleviin konteksteihin.
Datajournalismissakin journalistisista valinnoista vastaa viime kädessä julkaisun päätoimittaja. Yksityiselämän suojalle annetaan eettisessä punninnassa aina painoarvo, vaikka kyse julkisen tiedon käsittelystä onkin. Yksityisyyden painoarvoa verotiedoissa ei mitenkään voi rinnastaa esimerkiksi tällä hetkellä julkisuudessa olevassa tietovuototapauksessa käsiteltäviin muistiinpanoihin intiimeistä terapiakeskusteluista.
Verotiedoissa on kyse kansalaisten osallistumisesta yhteiskuntansa rahoittamiseen. Ylimmän 1,2 %:n luokkaan yltävät tulot tuovat usein myös mukanaan yhteiskunnallista valtaa muodossa tai toisessa. Säätäessään verotiedot julkiseksi Suomi on tehnyt tärkeän valinnan avoimuuden ja sananvapauden puolesta.